Sorsanpojan jousilla

Viime viikonloppu tuli vietettyä Turun suunnalla harrastuksen ja viihtymisen merkeissä. Tellu ja Macce tarjosi yösijan joten kiirettä kotimatkalle ei lauantai-iltana ollut. Siinä sitten ilta viihdyttiin ja Turun ytimessäkin käytiin, sieltä ei paljoa kerrottavaa (saati muistikuvia) jäänyt.

Sunnuntaina iltapäivästä olon vähitellen helpottaessa lähdettiin porukalla liikenteeseen, Sorsalla tottakai. Autoon oli laitettu oikein viimeisen päälle tuninkivanteet renkaineen (jostain Bemarista kuulemma) ja ylväältähän kokonaisuus näytti mutta kolme henkeä kyydissään takarenkaat rouhi kaariin kiinni reilusti. Kihnutusta kuunnellen ajeltiin sitten heidän tallilleen jossa otettiin puolet spacereista pois ja rahnutus saatiinkin olennaisesti vähenemään. Tämän jälkeen pyörittiin vielä ympäriinsä, käytiin syömässä ja kun kotiinlähdön aika tuli, olikin kello jo yli kahdeksan sunnuntai-iltana. Viihtyisä paikka tuo Turku. Tai sitten se johtuu vaan mukavista (tietyistä) ihmisistä.

Mitä tuossa kyydissä istuessa sain tuntumaa ja ajatusta Sorsanpoikaan, on pakko myöntää että nyt ymmärrän Tellun fiilistelyä paremmin. En paljoa, mutta paremmin. Sopivan jämäkkää kyytiä se antaa ja kaikki olennainen toimii. Olen jopa vähän kateellinen moottorille ja vaihdelaatikolle, Kirsikkaan verrattuna kone tuntuu puhdikkaammalta ja ennen kaikkea vaihteet ovat pidempiä eikä moottoritievauhdissa tarvitse vielä kiljuttaa. Epäilemättä hyvä peli reissulle.