keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Tekniikka, releet ja räikäleet - Mitä mukaan välimerelle?

Tajuntaani osui vasta tänään, että meillä on tasan kaksi iltaa aikaa valmistella autot ja itsemme reissuun. Päällimmäisenä ajatuksena pakkaamisessa onkin ollut se, että kaikki omaisuus pitää saada autosta mukaan hyvinkin nopeasti. Siksipä kantovälineitä lähtee mukaan tasan kaksi. 60 litrainen Haltin rinkka, ja käsimatkatavaroihin kelpaava läppärireppu joka lyhyillä siirtymillä toimii myös ihan tavallisena reppuna.

Ilta onkin mennyt siirrellessä musiikkia tietokoneelle joka lähtee mukaan. Samaa biisilistaa on tullut siirreltyä puhelimeen. Läppäri on aika must tälle reissulle. Pelkästään kannettavaan lähtee mukaan tehoakku, autolaturi, videoeditointisofta ja pakkauskin on reppumainen laukku jonka taskujen määrä tulee varmasti hämmentämään kun sieltä jotain etsii. Pari USB levyä joihin mahtuu rutkasti videoita ja kuvia tuli pakattua myös matkaan, kannettavan 300Gt levy voi paukahtaa HD kuvasta äkkiä tukkoon.


Kuvauspuolelle lähtee matkaan Canonin järkkäri, still-kuvaukseen tulee lisäksi GPS paikannuksella varustettu pokkari niihin tilanteisiin kun järkkäri on liian hidas kaivaa. Motorsportissa hyväksi todetut GoPro kamerat saa luvan hoitaa vaarallisemmat kuvakulmat silloin kun sponsorimme Panasonicin videokameran sietokyky alkaa käydä vajaaksi. USB väylät tulee hotelleissa naukumaan, kun päivän saldoa puretaan levyille ja blogiin. Puhelin puolella isoimman datakuorman taitaa ottaa vastaa iPhone 4, kuuluvuuden puolesta ja varapuhelimena taas rokkaa vanha kunnon E71 Nokia:lainen Dual-Simmin voimin. Navigaattoreita lähtee reissuun useita, mutta omaan laukkuun tippuu TomTom XL ja läntisen Euroopan kartat. iPhonen appseja on latailtu ja kokeiltu pitkin kevättä. On säätietoja, kaupunkioppaita, navikointiapuja, leirintäalueita, hotelleja, citymapsejä ja vaikka mitä muuta. Yksi huikeimmista on maanjäristyksistä varoittava sovellus, muutama päivä sitten Pohjois-Italiaan iski muuten about 7.4.


Johtonippu on mallia järjetön kun alkaa laskemaan edes pelkkiä latureita. Taisin päästä itse about seitsemään. En hetkeäkään epäile, että kanssamatkustajani Tomi lähtisi tämän pienemmällä määrällä liikkeelle. Itseasiassa päälle tulee vielä USB/SSD muisteja ja FM:ää käyttävä MP3 soitin, autojääkaappi... Ylivarustelun riski on selkeästi läsnä.


Onneksi homma helpottuu kun siirrytään miettimään henkilökohtaisia varusteita. Itse en ainakaan jaksa varustautua jokaiseen säähän, etelään päin mennessä tuppaa heinäkuussa hieman lämpenemään. Jos mukaan lähtee muutamat shortsit, max kahdet pitkät housut ja järjetön määrä T-paitoja niin niiden pitäisi riittää. Jos nyt kuitenkin pari hupparia vielä, ja se yksi ainut pakollinen takki. Oma valintani on kevytkankainen, kaiken sään kestävä (paitsi kylmän) ja runsaasti taskuja sisältävä trekki-rotsi. Mutta toisaalta reissulla voi tulla myös edustustilanteita niin silloin pitää varustautua kauluspaidalla. Onneksi Team Kirsikalla on sellaiset edustusasuina.


No eihän nämä tähän lopu. Makuupussi on vaan must koska oikeasti meillä ei ole harmainta aavistustakaan seuraavan kahden viikon nukkumapaikoista sen jälkeen kun Viking Linen kyydistä ajetaan Tuhkolman satamaan. Telttaa emme ota (jotkut ottaa), ensisijainen yöpymismuoto on aina halpa hotelli, hostelli tai mökki. Toissijainen asumismuoto on Kirsikka itse, jota ainakin allekirjoittanut alias kermaperse haluaa välttää niin paljon kuin mahdollista. Tosin Team Kirsikan keväällä suorittama korkeanpaikanleiri Hampuriin todisti, että me molemmat nukahdetaan sekunneissa, ja ihan missä vaan, kun oikein väsyttää.

Hygieniapuolella passi ja hammasharja riittää aika pitkälle. Antaa parran kasvaa. Dödöä menee varmasti litroittain ilmastoimattomassa autossa, varsinkin kun sääennusteet tykittävät vaatimattomia 35-39 ennusteita reitille. Siksipä sitä on turha ottaa tölkkiä enempää mukaan. Ensiapukitti on vielä hankkimatta, samoin särkylääkkeet ja kyypakkaus.

Auton varustuksiin kuuluukin sitten enään bensaa tankissa. No otettiin me mukaan kaksi vararengasta, vaihtovälineet ja huomioliivit. Allekirjoittaneen sähkötöistä johtuen ostimme mukaan myös jauhesammuttimen. Näillä ja em. gadgeteillä mennään.





Ainakin me pidämme reissun päältä mahdollisimman tarkkaa ja avointa päiväkirjaa kuluista. Voit seurata kustannusten etenemistä tämän blogipostauksen alla olevasta kansiokuvakkeesta, tai sitten tiimiesittelyiden joukosta "Reissun osallistujat" otsikon alta. Koska tuo nyt on about yhtä mielenkiintoista kuin vastamaalatun seinän tarkistelu, niin jääköön tämä tieto jälkipolvien tiedoksi. Palvelun tarjoaa Microsoftin Skydrive pilvipalvelu, Google ei toiminut odotetulla tavalla.




Mikä on lopputulos? Rinkka ja reppu, molemmissa edelleen paljon tilaa ja koko omaisuus pakattavissa kannettavaan kuntoon minuuteissa. Suosittelen samaa myös muille autokunnille.



2.7 ollaan Ahvenistolla Radalle.com tapahtumassa, tulkaa moikkaamaan. 2.7 ollaan myös laivassa kohti suurta tuntematonta.

Tällä mennään. Loppukevennyksenä laitetaan vielä kuva Cherryn jatkuvasti putoavasta pakoputkesta. Se on nyt korjattu.




















Team Kirsikan reissukustannukset:



3 kommenttia:

  1. Melkein puolitoista tonnia mennyt ja lähtöön on vielä muutama päivä aikaa. :)

    VastaaPoista
  2. Melko hullu idea kokonaisuudessaan tämä homma mutta niin taitaa olla tarkoituskin? Paljonko olette varanneet rahaa koko reissuun? Entä jos auto hajoaa, meinaatteko löytää varaosia noin vanhoihin kärryihin, esim tuohon saabiin? :) Sinänsä ihan hauska idea, mutta oma käsitys on että rahaa teillä tulee palamaan tuohon rutkasti. Onnea matkaan!

    VastaaPoista
  3. Ei ilmaista lomamatkaa olekaan, se on selviö. Ensisijainen tarkoitus on kuitenkin pärjätä mahdollisimman huokeasti, esimerkiksi majoitus tulee olemaan leirintää/mökkiä/hostellia, aivan maksimissaan edukasta hotellia. Vaan pahapa noista etukäteen sanoa, mitään ei ole varattu ennalta joten sellainenkin tilanne voi tulla että majoituksesta joutuu enemmänkin maksamaan.

    Tekniikkamurheen kohdatessa autot pyritään ensisijaisesti korjaamaan osallistujien toimesta. Etenkin vanhan pään autoissa (esim. 96, Cherry, Micra, Corsa) tekniikka on siinä määrin yksinkertaista ja sovellettavissa olevaa että ellei mitään välttämätöntä ja täysin merkkikohtaista palikkaa mene rikki, ongelmat ovat aika pieniä. Isommissa ongelmissa toimitaan tilanteen mukaan, viimeisenä vaihtoehtona auton hylkääminen (käytännössä yritetään kaupata paikallisille jne.).

    Muiden budjeteista en tiedä mutta itselläni on tähän varattuna sopiva määrä sillä ajatuksella ettei ainutlaatuista matkaa voi pilata liialla pihtailulla. Visa on ystävä viime kädessä.

    Kiitoksia tsemppauksesta! :)

    VastaaPoista