Outo kolina etupäästä.

Eräänä kauniina kesäpäivänä partioidessani ex-poliisi-saballa Hämeenlinnan moottoritiellä, kantautui nappikuulokkeista soivan Jaakko-Tepon äänen yli outo kolina. Voimakas ääni säikäytti pahemman kerran, ja mieleeni tuli jo kauhu-skenariot, kuinka juuri uusittu vetari katkeaa ja keskeyttää matkanteon. Kaasu ylös ja nopeuden tiputus n. 100 km/h vauhtiin; kolina vain jatkuu. Aloin jo etsiskellä sopivaa levähdyspistettä tai ramppia, jossa voisin ihmetellä kolinan alkuperää tarkemmin. Auto ei kuitenkaan tärissyt, ei pykinyt mitenkään ja vedotkin oli tallella, joten rohkenin pienellä riskilläkin jatkaa matkaani pysähtymättä kolinan jatkuessa. Luotto Saabbiin on kova.


Jaakko-Teppo jatkoi trubaduurimaiseen tyyliinsä, kunnes laulun keskeytti saapuva puhelu. Helleaallon tuoman kyttähien takia olin ruuvannut ikkunat täysin auki ja kääntänyt pöheltimet täysille. Mekkala oli kabiinissa niin hurja, että veivasin ikkunat ja puhaltimet pienemmälle, jotta kuulisin puhelimen kaiuttimesta edes jotain. Kaveri se sieltä soitteli työasioissa. Asiat saatiin sovittua ja puhelu lopetettiin. Puhelun jälkeen havahduin siihen, että kolina oli kadonnut.


Vaikka kyseinen kamu onkin aika kova sälli autoasioissa, niin puhelun voimalla hän ei kuitenkaan kolinaa voinut mitenkään korjata. Tästä lähtikin prosessi aivoissani käyntiin, että mitä tapahtui puhelun tullessa, joka aikaansai kolinan loppumisen. Ikkunat auki, ei kolinaa. Pöhellin täysille ja kamala kolina alkoi. Heureka! Pöheltimen ropellin on oltava jotenkin puolittain irti ja kierrosten kasvaessa se osuu ”johonkin”. Näin se vika selvisi. En todellakaan aio avata pöheltimiä siitäkään huolimatta, että keskieuroopassa on hyvin suurella todennäköisyydellä vielä kuumempi kuin Suomessa, vaan tulisin asentamaan jotain lisätuulettimia kojelaudalle.


Tarina jatkuu.

Viikonloppuna asentelimme autoon soitinta,
jotta matkanteko ei kävisi tylsäksi pitkää siivua ajettaessa. Kolinakin oli vielä tallella pöheltimen kakkos ja kolmos asentoa käytettäessä. Tarkkasilmäinen 2. kuski havaitsi konepellin läpi puhaltimen ilmanottoaukoista jotain punaista. Konepelti auki ja epäilykset varmistuivat; pöheltimen ilmanottoaukossa on Koffin Lite -tölkki kolisemassa. Hehe hee! Siellä se on poukkoillut ja kolissut kuin viimeistä päivää jo pidemmän aikaa.


Muistiini palautui Saabilla tehty seminaarimatka Z-Power:ille CNC jyrsimeen tutustumaan. Matka toteutettiin yhdessä Team Shitikan kakkos- ja Team Kirsikan ykköskuskien kanssa. Seminaareilla luonnollisesti nautitaan ”muutama” olut, eikä tämäkään kerta ollut poikkeus. Aiemmin mainittu kaveri osallistui seminaariin myös. Heebo oli tehnyt jo matkan alkumetreillä pikku jekun Saballe, ja kaatanut Koffin Liten hattuhyllylle. Ehkä tämä kyseinen tölkki päätyi samaisen jekuttelijan toimesta loppujen lopuksi tuonne pöheltimen ilmanottoaukkoon... ;)

Hitto minkä näköisiä jätkiä!

Kriteereinä; ruma, halpa ja persoonallinen, mutta toisaalta vakaa ajettava, sekä luotettava. Team Reinikaiset esittäytyy.

Nettiauto kutsui eräänä lauantai-iltana, koska Scrapyard run:iin varattu luotto Sunny tuli myytyä edellisellä viikolla. Tämä nousevan auringon maasta lähtöisin ollut laatuauto valikoitui erinäisten sattumien seurauksena kulkupeliksi. Ylipäätään koko reissuun lähteminen oli ikäänkuin auton hankkimisen myötä pesiytynyt ajatuksiin. Kyseessä oleva isolohko-Sunny olisi sinänsä ollut aivan täydellinen peli, mutta 2 viikkoa jäljellä oleva leima ja siitä huolimatta tarjolle tullut 200%:n myyntivoitto kiehtoi aivan liikaa. 200% saattaa tuntua kovalta "summalta" mutta uskokaa tai älkää, sitä se ei euroina ollut.



Takaisin lauantai iltaan

Sunnystä luopumisen myötä alettiin tutkia nettiauton tarjontaa aivan uusin silmin. Ensimmäisenä kriteerinä oli tietty se "alle 500€". Sen verran mukavuudenhalua kuitenkin on vielä jäljellä, ettei millään haluaisi lähteä eteläeurooppaan autoa korjaamaan, joten annetun budjetin rajoissa lähdettiin hakemaan mahdollisimman luotettavalta tuntuvaa kehonkuljetusvälinettä. Ensitöiksi suljettiin siis pois pösöt, shitikat, hiivatit ja rellun-pippanat. Tämän jälkeen haettiin vakaata ajettavuutta, mahdollisesti luotettavaa(?) ruiskumoottoria ja vähintään isoa 2-litraista moottoria. Suht järkevät kilsat, sekä reissun kestävä katsastusleima tukisivat myös luotettavuutta. Nettiauton hakukone ehdotteli seuraavaksi Primeraa, Mazda626:sta, Sierraaa yms. hemmetin tylsää. "Seuraavat" -nappulaa klikkaillessa ja lähestyttyä budjetin ylärajaa alkoi myös joitain mielenkiintoisia ja eritoten järkyttävän rumia vaihtoehtoja tulla eteen...



Ruma, rumempi, Saab.


Saab (Svenska Aeroplan AB), lentokoneista henkilöautoihin. Tämä lentokoneinsinöörien luomus iski päähän kuin metrihalko. Aivan täydellinen Scräpyardrun kulkine. Kriteerit täyttyivät kertalaakista ja päätös oli tehty; Saab se olla pitää. Enää piti vain löytää sopiva yksilö. Ei muuta kuin nettiautoon hakukriteereiksi; Saab, yli 1900cm3 ja alle 500€. Halvimmasta päästä olleiden yksilöiden myynti-ilmoituksissa törmäsi usein klausuuliin "peltoautoksi". Ehkei kuitenkaan ihan tuon tasoista ole tällä kertaa hakusessa, peltojakaan kun ei omisteta. Halvimmat olivat myös käytännössä kaasaripelejä, ja pihinä miehenä ruiskukoneen taloudellisuus alkoi kiinnostamaan erityisesti, kunhan vain pysyttäisiin hankintabudjetin piirissä.



”Love is in the air”

Lauantai-ilta alkoi olla jo pitkällä, kun näitä Uudessakaupungissa valmistettuja Suomi autoja selaillessa silmään pisti valkoinen 2.1l -93 vuoden 9-satku. Ja mikä parasta, hinta heittämällä budjettiin. Myynti-ilmoa auki ja ensimmäisellä rivillä teksti "vanha poliisiauto". Päätös oli syntynyt, tämä vanha Reinikaisen työväline on meidän valinta kulkupeliksi. Järki unohtui ja tunteet saivat vallan; ei edes 2. rivillä ollut teksti "käyntihäiriö" estänyt kaupoille lähtöä. Vaiherikkaan elämän kokenut Saab tulisi saamaan arvonsa mukaisen loppuelämän.






Virkaveli hälytystehtäviä odottelemassa






Käyntihäiriö, tai miten sen nyt ottaa; käy kolmella

Sunnuntai aamusta puhelinta käteen ja soittelemaan autosta. Vanha poliisiauto todellakin kyseessä, nahkapenkit takana ja kaikki. Sieltä on varmaan kätevästi voinut pyyhkiä asiakaan erinäiset eritteet keikan jälkeen... Käyntihäiriökin paljastui; käy vain kolmella. Noh, päätös oli kuitenkin jo tehty ja riskillä lähdettiin hakemaan 100km päästä Helsingistä Saabbia. Matkalla pohdin vielä, että hyvällä säkällä on jokin pikkuvika ja huonolla säkällä menee moottoriremontiksi. Moottoriremontti ei sinällään pelottanut, onhan noiden romujen kanssa paljon touhuttu, eikä Saab nyt voi sen kummallisempi olla kuin muutkaan merkit. Paikan päällä pakkasessa sitten nopeat äimistelyt ja toteamiset, että kolmella todellakin käy. Koeajolla kierroksilla ikäänkuin 4. olisi tullut mukaan, mutta aivan sama, rahat tiskiin ja Saab mukaan. Paluumatka sujui ongelmitta, hyvin se kolmellakin kulki motarilla muiden mukana, mitä nyt vähän täristi.



Totuus paljastuu

Kotiuduttuamme takaisin Lahteen, oli pakko tehdä verekseltään muutama operaatio mikä paljastaisi vian laadun. Tulpanjohtoja pois nyppiessä 3. sylinteri paljastui mykäksi. Perustsekkaus; suuttimen piuha on kiinni, bensaa tulee, kipinäkin tulee. Ei siinä muuta auttanut kun tehdä puristuspainemittaus seuraavaksi. Ylläripylläri, kolmosen puristukset tasan 0. Pöh; sitä saa mitä tilaa. Eipä siinä kummempia kuin maanantai-iltana pipa irti ja toteaminen, että kolmosen toisesta pakovenasta puuttuu puolet. Tiistaina tuli vietyä kansi huoltoon ja perjantaina nouto pois. Lauantaina sitten takaisin nippuun uusilla tivareilla ja Saab käy neljällä ja käykin kuin unelma. Jälkeenpäin ajatellen, taisi olla nopein kansiremppa minkä koskaan olen tehnyt.



Käyttökokemuksia ja sisäänajoa


Rempan jälkeen Saparo tuli otettua ihan jokapäiväiseen ajoon sillä ajatuksella, että hajotkoon nyt kaikki mikä voi hajota täällä Suomessa. Nurkka-ajoa se toimikin hyvin, mutta motarilla 120kmh vauhdissa täristi niin perkeleesti. Jonkun 500km kerkesin sillä ajamaan, kunnes sain tärinästä tarpeekseni. Googlailtuani ja selailtuani saab-foorumia aikani, tulin siihen tulokseen, että vetarin maljat on vaihtokunnossa. Budjettiratkaisuna saab-foorumilla kirjoiteltiin maljojen swappaamisesta puolelta toiselle. Ei muuta kuin tuumasta toimeen. Oikea vetari irti; mitä hittoa, täältähän puuttuu sisemmän vetarin tripodista yksi rulla kokonaan. No ei ihme että täristi ja ihme ettei ollut lauennut ihan totaalisesti. Uutta tripodia tarvikeliikkeestä ja uudella kumilla kassaan. Samalla tuli vaihdettua ne maljatkit päittäin, ja tärinät loppu kuin seinään.






Tästä on hyvä jatkaa sisäänajoa ja sitä onkin tullut jo n. 2500km. Vaiherikas loppuelämä jatkuu, siitä lisää myöhemmin.