Ranskis alkaa olla valmis tositoimiin

Täällä alkaa kunto ja varustelu olemaan aikalailla valmista. Hydevuotoja on ollut kohtalaisen jatkuvasti, mutta nyt on viimeisten paikkausten jälkeen ajettu n.300km ilman tippaakaan asfaltilla pysähdysten aikana. Eurooppalaisia sääntöjä on tutkittu ja nyt on greencard tilattu vakuutusyhtiöstä, ensiapulaukku hankittu ja FIN-tarra lyöty perseeseen kiinni. Huomioliivit löytyy kans ja ehkäpä pieni sammutinkin joutaa mukaan reissuun.

Myynti-ilmoituskin löytyy Nettiautosta: http://www.nettiauto.com/citroen/bx/4053848 Vaikka reissun eräs tarkoitus onkin parantaa Suomen autokantaa viemällä vanhoja romuja pois täältä, niin en panisi pahakseni vaikka joku sen takaisinkin ajaisi.

Olen siis ottanut tämän monen muun osallistujan tavoin päätoimiseksi käyttöautoksi. Työajoja tulee arkisin päivittäin. Ihan ekalla kerralla kun tää oli töissä mukana matkanteko tyssäsi kahdesti, kuten aiemmin jo kertoilin. Kerran sain kans työntöapua mäkistarttiin, mutta muuten onkin mennyt sitten ihan mukavasti. Kilometrejä on kertynyt jo vajaa pari tuhatta ja viha/rakkaus –suhde on syventynyt. Selkeästi tällaisella alle 500e romullakin tulee toimeen tarvittaessa. Suuresta osasta reissuun lähtijöistä mulla on kuitenkin sellainen kuva, että he ajavat jatkuvasti ns. ”suuritehoisilla” autoilla. Tämä on siis oiva palautus maanpinnalle tavallisten, reilusti alle 100 hevosvoimaisten autojen omistajien joukkoon. Toisaalta jos teen BX:llä tavallisen ripeän kiihdytyksen liikennevaloista tavoitenopeuteen, niin suuri osa autoilijoista jää silti kauas taakse. Taloudellinen ajotapa on siis selkeästi ihan vieras käsite suurelle osalle ajavaa väestöä. Tosin se jonon ensimmäinen pintakaasuttelija voi pilata kymmenen perässä ajavan strategian. Sivuraiteelle meni komeasti, mutta viimeisimmät 3 tankillista BX:llä on mennyt kulutuslukemilla 7,3; 7,6; 6,7. Viimeisin Vianorilta saatujen kapeampien renkaiden kanssa. Tämä sisältää aika sekä kaupunkia että maantietä. Tulevalla reissulla voi sitten matka-ajossa pihistellä ehkä lisääkin.

Mitä enemmän kilometrejä mittariin tulee sitä luotettavampi fiilis syntyy tässä samalla. Vielä pari viikkoa aikaa ajaa sitä testiä. Toivottavasti kaikki mahdolliset viat tulevat esiin ennen heinäkuuta, vaikka tuskin niitä enää tulee, tää on luottopeli. =)

Toinen valkoinen ranskis

Kun kuulin suunnitelmia tällaisesta reissusta, tiesin välittömästi osallistuvani siihen. Matkantekovälinettä miettiessäni olin aika avoin ja mielessä olikin joku farmarimalli mahdollisten autossa majoittautumisten mukavuusseikkojen parantamisena. Tuli sitten kuitenkin ostettua tällainen:

Omalla kohdalla auton hankintaan liittyvä fiksaatio löytyy jo varhaisesta lapsuudesta: Faija on henkeen ja vereen shitikkamies. Arsenaalissa on minun elinaikanani ollut GS (peltipuskureilla), GSA (lähes sama, mutta muovipuskureilla), BX 14 karvalakkimalli, BX 19GT (aikansa huippumalli), toinen 19GT, taantuman kohdatessa AX, sit taas BX 16TRS, sit Xantia 1.8 8v, sit 1,8 16v, ja nykyään kolmas Xantia menossa.

Tämän tiimin kulkineeksi osui siis kohtalon nimeämänä Citroën BX. Olin jo kauan aikaisemmin päättänyt omistavani vielä joskus BX:än, vaikka vain 3kk leimalla, mutta kuitenkin. Tämä auto oli kuitenkin juuri leimattu, ja leimaa siis 02-2012 asti, mutta ei se luotettavuutta aina meinaa, siitä hetken kuluttua.

Auto lojui pihassa tovin jos toisenkin ja kilometrejä kertyi todella verkkaiseen tahtiin. Eräänä päivänä minimaalisten ajojen tuoksinassa BXn mittaristoon ilmestyi punaiset stop-valot. Hydraulinesteen vuoto havaittiin edellisen omistajan letkunpaikkauskohdasta. Lisää mömmöä säiliöön ja lisää ajoa, mitäs pienistä. Sitten tuli hetki, jolloin käyttis meni huoltoon ja piti suorittaa työmatka Lahdesta Kotkaan ja takaisin. Luottavaisin mielin ajattelin BXn kestävän, pitäisihän sillä tuhansien kilometrien matka kuitenkin ajella kesällä. Paskat ja vitut. Tuon tiistain aamuna BX ei ensin tahtonut käyntiin. Harraste Skylinestä akku vaan messiin ja kaapeleilla käyntiin. Oli kuitenkin ollut kylmä yö, eihän nämä ongelmat kesällä tule vaivaamaan. Lämpimissä maissa toimii huonotkin akut paremmin kuin täällä pohjolassa. Kouvolaan mennessä shitikan sielunnestettä LHMää jouduin lisäämään jo litran verran. Kotkan lähistöllä vaiva muuttui astetta vakavammaksi kun ilmeisesti nesteen vähyydestä johtuen hydraulikompura hirtti kiinni ja hihna paloi poikki. Onneksi Kotkasta löytyi DNSF-harrastajapariskunta Jankka & Tinttu, joilta sain auton lainaan ja työasiat hoidettua. Tämän jälkeen onnistui vielä uuden hihnan metsästäminen ja helpohko asennus ja kotimatkan alkaminen. Puolimatkassa Kouvolan suuntaan hihna hirtti taas kiinni, mutta ajelin päättäväisesti kotia kohti välittämättä tapahtuneesta. Kouvolan kohdalla paineet olivat sen verran kadonneet, perä laahasi jo sen verran pahasti, ettei kulkeminen enää tuntunut turvalliselta. Soitto Autoliiton tiepalveluun ja hihnaa tilaukseen. Päivystävä kaveri ajeli Kausalasta uuden hihnan kanssa paikalle ja matka jatkui. Hinnaksi tuli 45e (hälytysmaksu 15e, hihna 7e ja jannulle km-korvaukset 23e) Soitin kaverille kun perään lähti ajelemaan, että jos kohta näkyy savua ja hihna leikkaa kiinni, niin ajelen kuitenkin väkisin kotiin Lahteen asti, ei tarvitse hätääntyä. Taas se parikymmentä kilometriä ja hihna poiki ennustetusti. Tällä kertaa vahingosta oppineena vältin jarrun painamista, se ku vie elintärkeitä paineita. Moottorijarrua käyttäen pääsin alle kilometrin päähän kotoani ennen kuin takarenkaat alkoivat hangata kaariin, mutta ajoin kotipihaan siitä välittämättä. Sitten kiroilua laitteen epäluotettavuudesta ja seuraavana päivänä ongelmaan tutustumista. Vuotokohdan teippiviritelmän alta paljastui katsurille hienosti läpi mennyt ongelman ratkaisu: poikki menneen hydrauliletkun päälle oli kiedottu polkupyörän sisäkumin kaltaista kumikaistaletta ja se kahdella klemmarilla kiinni. Tämän päälle rättiä imemään mahdollinen vuoto ja loppusilaus mustalla jeesusteipillä. Purettuani tämän paskan liitin samat letkun päät lähes ilmaisella motonetin liitospalalla ja samoilla klemmareilla ja vuoto ainakin ekan testilenkin perusteella oli tyrehtynyt. Näitä vuotoja on sittemmin ilmennyt lisää ja meininkin tuntuu olevan sellainen, että jokaisen ajopäivän jälkeen tarvitaan yksi huoltopäivä.

Matkalle kaavaillut renkaat olivat yllättävän huonossa hapessa, mutta onneksi Jone Lahden Launeen Vianorilta pyöräytti hieman tuoreempaa käytettyä kumia alle. Ensimmäiset mainostilat selkeästi ansaittu.