Kriteereinä; ruma, halpa ja persoonallinen, mutta toisaalta vakaa ajettava, sekä luotettava. Team Reinikaiset esittäytyy.

Nettiauto kutsui eräänä lauantai-iltana, koska Scrapyard run:iin varattu luotto Sunny tuli myytyä edellisellä viikolla. Tämä nousevan auringon maasta lähtöisin ollut laatuauto valikoitui erinäisten sattumien seurauksena kulkupeliksi. Ylipäätään koko reissuun lähteminen oli ikäänkuin auton hankkimisen myötä pesiytynyt ajatuksiin. Kyseessä oleva isolohko-Sunny olisi sinänsä ollut aivan täydellinen peli, mutta 2 viikkoa jäljellä oleva leima ja siitä huolimatta tarjolle tullut 200%:n myyntivoitto kiehtoi aivan liikaa. 200% saattaa tuntua kovalta "summalta" mutta uskokaa tai älkää, sitä se ei euroina ollut.



Takaisin lauantai iltaan

Sunnystä luopumisen myötä alettiin tutkia nettiauton tarjontaa aivan uusin silmin. Ensimmäisenä kriteerinä oli tietty se "alle 500€". Sen verran mukavuudenhalua kuitenkin on vielä jäljellä, ettei millään haluaisi lähteä eteläeurooppaan autoa korjaamaan, joten annetun budjetin rajoissa lähdettiin hakemaan mahdollisimman luotettavalta tuntuvaa kehonkuljetusvälinettä. Ensitöiksi suljettiin siis pois pösöt, shitikat, hiivatit ja rellun-pippanat. Tämän jälkeen haettiin vakaata ajettavuutta, mahdollisesti luotettavaa(?) ruiskumoottoria ja vähintään isoa 2-litraista moottoria. Suht järkevät kilsat, sekä reissun kestävä katsastusleima tukisivat myös luotettavuutta. Nettiauton hakukone ehdotteli seuraavaksi Primeraa, Mazda626:sta, Sierraaa yms. hemmetin tylsää. "Seuraavat" -nappulaa klikkaillessa ja lähestyttyä budjetin ylärajaa alkoi myös joitain mielenkiintoisia ja eritoten järkyttävän rumia vaihtoehtoja tulla eteen...



Ruma, rumempi, Saab.


Saab (Svenska Aeroplan AB), lentokoneista henkilöautoihin. Tämä lentokoneinsinöörien luomus iski päähän kuin metrihalko. Aivan täydellinen Scräpyardrun kulkine. Kriteerit täyttyivät kertalaakista ja päätös oli tehty; Saab se olla pitää. Enää piti vain löytää sopiva yksilö. Ei muuta kuin nettiautoon hakukriteereiksi; Saab, yli 1900cm3 ja alle 500€. Halvimmasta päästä olleiden yksilöiden myynti-ilmoituksissa törmäsi usein klausuuliin "peltoautoksi". Ehkei kuitenkaan ihan tuon tasoista ole tällä kertaa hakusessa, peltojakaan kun ei omisteta. Halvimmat olivat myös käytännössä kaasaripelejä, ja pihinä miehenä ruiskukoneen taloudellisuus alkoi kiinnostamaan erityisesti, kunhan vain pysyttäisiin hankintabudjetin piirissä.



”Love is in the air”

Lauantai-ilta alkoi olla jo pitkällä, kun näitä Uudessakaupungissa valmistettuja Suomi autoja selaillessa silmään pisti valkoinen 2.1l -93 vuoden 9-satku. Ja mikä parasta, hinta heittämällä budjettiin. Myynti-ilmoa auki ja ensimmäisellä rivillä teksti "vanha poliisiauto". Päätös oli syntynyt, tämä vanha Reinikaisen työväline on meidän valinta kulkupeliksi. Järki unohtui ja tunteet saivat vallan; ei edes 2. rivillä ollut teksti "käyntihäiriö" estänyt kaupoille lähtöä. Vaiherikkaan elämän kokenut Saab tulisi saamaan arvonsa mukaisen loppuelämän.






Virkaveli hälytystehtäviä odottelemassa






Käyntihäiriö, tai miten sen nyt ottaa; käy kolmella

Sunnuntai aamusta puhelinta käteen ja soittelemaan autosta. Vanha poliisiauto todellakin kyseessä, nahkapenkit takana ja kaikki. Sieltä on varmaan kätevästi voinut pyyhkiä asiakaan erinäiset eritteet keikan jälkeen... Käyntihäiriökin paljastui; käy vain kolmella. Noh, päätös oli kuitenkin jo tehty ja riskillä lähdettiin hakemaan 100km päästä Helsingistä Saabbia. Matkalla pohdin vielä, että hyvällä säkällä on jokin pikkuvika ja huonolla säkällä menee moottoriremontiksi. Moottoriremontti ei sinällään pelottanut, onhan noiden romujen kanssa paljon touhuttu, eikä Saab nyt voi sen kummallisempi olla kuin muutkaan merkit. Paikan päällä pakkasessa sitten nopeat äimistelyt ja toteamiset, että kolmella todellakin käy. Koeajolla kierroksilla ikäänkuin 4. olisi tullut mukaan, mutta aivan sama, rahat tiskiin ja Saab mukaan. Paluumatka sujui ongelmitta, hyvin se kolmellakin kulki motarilla muiden mukana, mitä nyt vähän täristi.



Totuus paljastuu

Kotiuduttuamme takaisin Lahteen, oli pakko tehdä verekseltään muutama operaatio mikä paljastaisi vian laadun. Tulpanjohtoja pois nyppiessä 3. sylinteri paljastui mykäksi. Perustsekkaus; suuttimen piuha on kiinni, bensaa tulee, kipinäkin tulee. Ei siinä muuta auttanut kun tehdä puristuspainemittaus seuraavaksi. Ylläripylläri, kolmosen puristukset tasan 0. Pöh; sitä saa mitä tilaa. Eipä siinä kummempia kuin maanantai-iltana pipa irti ja toteaminen, että kolmosen toisesta pakovenasta puuttuu puolet. Tiistaina tuli vietyä kansi huoltoon ja perjantaina nouto pois. Lauantaina sitten takaisin nippuun uusilla tivareilla ja Saab käy neljällä ja käykin kuin unelma. Jälkeenpäin ajatellen, taisi olla nopein kansiremppa minkä koskaan olen tehnyt.



Käyttökokemuksia ja sisäänajoa


Rempan jälkeen Saparo tuli otettua ihan jokapäiväiseen ajoon sillä ajatuksella, että hajotkoon nyt kaikki mikä voi hajota täällä Suomessa. Nurkka-ajoa se toimikin hyvin, mutta motarilla 120kmh vauhdissa täristi niin perkeleesti. Jonkun 500km kerkesin sillä ajamaan, kunnes sain tärinästä tarpeekseni. Googlailtuani ja selailtuani saab-foorumia aikani, tulin siihen tulokseen, että vetarin maljat on vaihtokunnossa. Budjettiratkaisuna saab-foorumilla kirjoiteltiin maljojen swappaamisesta puolelta toiselle. Ei muuta kuin tuumasta toimeen. Oikea vetari irti; mitä hittoa, täältähän puuttuu sisemmän vetarin tripodista yksi rulla kokonaan. No ei ihme että täristi ja ihme ettei ollut lauennut ihan totaalisesti. Uutta tripodia tarvikeliikkeestä ja uudella kumilla kassaan. Samalla tuli vaihdettua ne maljatkit päittäin, ja tärinät loppu kuin seinään.






Tästä on hyvä jatkaa sisäänajoa ja sitä onkin tullut jo n. 2500km. Vaiherikas loppuelämä jatkuu, siitä lisää myöhemmin.

Väliaikatietoja

Sunny lähti tosiaan paaliin ja tilalle tuli Tempra. Moni kakku päältä kaunis käy tähän tapaukseen kuin nenä päähän. Näyttää siis päällepäin tosi ehjälle. Pohja sitten oli ihan jotain muuta. Nyt kun on mennyt puoli neliötä uutta peltiä ja purkki alustamassaa niin kori on toivottavasti siinä kunnossa että kelpaa konttorilla. Pakoputken joustohaitari oli revennyt irti ja se piti uusia myös. Hitsauskone ollut siis kovassa käytössä tämän uuden murun kanssa :)

Muita huomiota autosta. Ilmastointi mikä ei tod.näk toimi. Digimittaristo. Toimii 2-5sek myöhässä :)
Tunnistimet palaneille polttimoille. Näyttää että joka toinen olisi rikki vaikka vain 2 on. Sain keskiviikkona pukeilta alas ja olin lähdössä koeajolenkille. Eka kunnon polkasu ->jarruputki halkes =) Ei tienny olisko pitäny itkee vai nauraa.

Huomenna tulee lisää kuvia.

Uusia tuulia

On tovi edellisestä raapustuksesta. Tilanne helmikuun puolessavälissä

Kevät tuli ja lumet lähti.

Tästä viikon päivät ja pääsin kokeilemaan sisälle autoon. Noh..hän kuka oli putsannut lumet alkutalvesta oli ilmeisesti käynyt sisällä ja laittanut ovet lukkoon perässään. Ovet oli siis auki ja mulla ei oo avainta. Hetken siinä ihmettelin että mitäs nyt. Totesin etten jaksa nähdä vaivaa päästäkseni sisälle. Puhelinta käteen ja yhteyksiä Kuusakoskelle. Nouto tilattu ensi viikon torstaille.

Uusi ase tälle reissulle löytyi samalta pihalta. Fiat Tempra stw. Jäi ajosta seisomaan syksyllä siihen ja apuvirralla laakista käymään tänään. On kai jotain -90 luvun alun tienoilta. Konepellin alle katsominen sai aikaan vähän pelonsekaisia tuntemuksia. On ns. oman aikansa tekniikkaa ja sitä en tässä tapauksessa voi lukea eduksi. Toivottavasti matkalla ei sada paljoa..

It`s a Sunny day!

Oma ulkomaanmatkailu on jäänyt tosi vähälle, ja kun tätä reissua ruvettiin miettimään niin ei tarvinnut kauan harkita olenko mukana. Tämä porukka on saanut monet varmasti muuten laimeat bileet uusiin sfääreihin.

Oma autovalinta ei ollut millään tavalla harkittu. Olin asennoitunut jonkun kasarijapsin hankintaan. Listan kärjessä oli FA-korinen Mazda 323 farmari. Oli moinen talviautona 2007-2008. 1.5 isolohko, takaveto ja korin muotoilu vailla vertaa! Näitä ei kuitenkaan ollut markkinoilla juurikaan ja piti siis jättää se ajatus. Talvella 2010 tuli tarjolle moottorivikainen GB-korinen Mazda 626. Tuli puhetta töissä tästä reissusta ja elementtitehtaan paikkari heitti että voisi luopua ikuisuusprojektistaan. Kaasari tulvi, käynti vähän niin ja näin, pari mätäpaikkaa, ja jotain väljää palloniveltä tms. Ajatus moisella lossilla kruisailusta houkutteli, mutta oman motivaation vianetsintään tietäen jätin tämänkin. No oli tuon polttoainetaloudellisuuskin osasyynä.

Sitten tuli tämä tallin pihalla seisova beibe markinoille. Kampe alkoi kyllästyttää senaikaista omistajaansa ja lähti 50 euron korvausta vastaan. Pelastin tän palaamasta katuliikenteeseen. Joku hullu Haminalainen oli tulossa hakemaan tätä ja meinasi elvyttää. Oli kuulemma jäänyt samanlainen moottori ja laatikko jostain Primerasta ja oli istuttamassa niitä tähän.

Noh.. anyway. Ko. autolla käytiin hakemassa kardaani mun edelliseen pakuun Letkusta 2009 kesällä. Sen verran olin päässyt tutustumaan etukäteen. Kytkin luistaa kun kuormittaa lämpimänä, avain lähtee virtalukosta käynnissäollessa ja apparin parkki roikkuu. Virtalukko vaihtuu ja parkki jesarilla omaan koloonsa. Mietin vielä että mitä tuolle kykälle tekis. Käyn leimalla ja katon miltä se vaikuttaa. Jos luistaa kovin herkästi niin sitten joutuu ropaamaan. Korissa on kaikki punaisen sävyt, maali hilseillyt, lommoja kourallinen ja mätäpaikkoja vähän joka puolella. Senkin puolesta oiva peli tälle reissulle. Meinasin ottaa töistä talomaalia ja kiskoa telalla valkoiseksi. Logotarrat etuoviin ja jokunen sponssitarra sinnetänne. Vaan saas nähdä mitä se sanoo keväällä kun kaivan sen hangesta esiin ja käännän avaimesta..