Uutta materiaalia ulkona!

Kylläpä videoiden teossa onkin kestänyt... Joka tapauksessa päivät 6 ja 7 ovat nyt purkissa ja videomuotoinen matkatarina ehtinyt jo Espanjan puolelle Blanesiin. Käy katsomassa. :)

Päivä 6, Bormio IT - Arenzano IT

 
Päivä 7, Arenzano IT - Blanes ES

Outo kolina etupäästä.

Eräänä kauniina kesäpäivänä partioidessani ex-poliisi-saballa Hämeenlinnan moottoritiellä, kantautui nappikuulokkeista soivan Jaakko-Tepon äänen yli outo kolina. Voimakas ääni säikäytti pahemman kerran, ja mieleeni tuli jo kauhu-skenariot, kuinka juuri uusittu vetari katkeaa ja keskeyttää matkanteon. Kaasu ylös ja nopeuden tiputus n. 100 km/h vauhtiin; kolina vain jatkuu. Aloin jo etsiskellä sopivaa levähdyspistettä tai ramppia, jossa voisin ihmetellä kolinan alkuperää tarkemmin. Auto ei kuitenkaan tärissyt, ei pykinyt mitenkään ja vedotkin oli tallella, joten rohkenin pienellä riskilläkin jatkaa matkaani pysähtymättä kolinan jatkuessa. Luotto Saabbiin on kova.


Jaakko-Teppo jatkoi trubaduurimaiseen tyyliinsä, kunnes laulun keskeytti saapuva puhelu. Helleaallon tuoman kyttähien takia olin ruuvannut ikkunat täysin auki ja kääntänyt pöheltimet täysille. Mekkala oli kabiinissa niin hurja, että veivasin ikkunat ja puhaltimet pienemmälle, jotta kuulisin puhelimen kaiuttimesta edes jotain. Kaveri se sieltä soitteli työasioissa. Asiat saatiin sovittua ja puhelu lopetettiin. Puhelun jälkeen havahduin siihen, että kolina oli kadonnut.


Vaikka kyseinen kamu onkin aika kova sälli autoasioissa, niin puhelun voimalla hän ei kuitenkaan kolinaa voinut mitenkään korjata. Tästä lähtikin prosessi aivoissani käyntiin, että mitä tapahtui puhelun tullessa, joka aikaansai kolinan loppumisen. Ikkunat auki, ei kolinaa. Pöhellin täysille ja kamala kolina alkoi. Heureka! Pöheltimen ropellin on oltava jotenkin puolittain irti ja kierrosten kasvaessa se osuu ”johonkin”. Näin se vika selvisi. En todellakaan aio avata pöheltimiä siitäkään huolimatta, että keskieuroopassa on hyvin suurella todennäköisyydellä vielä kuumempi kuin Suomessa, vaan tulisin asentamaan jotain lisätuulettimia kojelaudalle.


Tarina jatkuu.

Viikonloppuna asentelimme autoon soitinta,
jotta matkanteko ei kävisi tylsäksi pitkää siivua ajettaessa. Kolinakin oli vielä tallella pöheltimen kakkos ja kolmos asentoa käytettäessä. Tarkkasilmäinen 2. kuski havaitsi konepellin läpi puhaltimen ilmanottoaukoista jotain punaista. Konepelti auki ja epäilykset varmistuivat; pöheltimen ilmanottoaukossa on Koffin Lite -tölkki kolisemassa. Hehe hee! Siellä se on poukkoillut ja kolissut kuin viimeistä päivää jo pidemmän aikaa.


Muistiini palautui Saabilla tehty seminaarimatka Z-Power:ille CNC jyrsimeen tutustumaan. Matka toteutettiin yhdessä Team Shitikan kakkos- ja Team Kirsikan ykköskuskien kanssa. Seminaareilla luonnollisesti nautitaan ”muutama” olut, eikä tämäkään kerta ollut poikkeus. Aiemmin mainittu kaveri osallistui seminaariin myös. Heebo oli tehnyt jo matkan alkumetreillä pikku jekun Saballe, ja kaatanut Koffin Liten hattuhyllylle. Ehkä tämä kyseinen tölkki päätyi samaisen jekuttelijan toimesta loppujen lopuksi tuonne pöheltimen ilmanottoaukkoon... ;)

Hitto minkä näköisiä jätkiä!

Maine kasvaa vauhdilla

Romulla Välimerelle -projektin toteutus lähenee, lähtijöiden into kasvaa ja taustajoukkojenkin kiinnostus osoittaa kasvun merkkejä. Tämän blogin lukijamäärät ovat jyrkässä nousussa ja sehän ei haittaa meitä ollenkaan. 10 tuhannen lukijan raja rikottiin 8 päivää sitten ja nyt ollaan jo hyvän matkaa kolmannellatoista tuhannella. Nyt kannattaa viimeistään alkaa seuraamaan valmistautumista tarkkaan, ollaanhan tässä toteuttamassa ylettömän typerää mutta samalla erittäin kiinnostavaa ja monille ainutlaatuista tempausta. Itsellekin homman kokonaisuus alkaa hiljalleen valjeta ja se vain lisää poltetta päästä tien päälle. 26 päivää on ikuisuudelta tuntuva aika odottaa reissua jonne on halunnut tosissaan lähteä jo joulukuun 21. päivästä viime vuoden puolella (päivä jolloin Kirsikka siirtyi omistukseeni). Joko mennään?!

Kevään mittaan reissustamme on ollut puhetta muutamissa alueellisissa ilmaislehdissä mutta muilta osin suuren yleisön tietämys on ollut hyvin rajattua, johtuen varsinaisen tiedottajan puuttumisesta ja myös siitä että periaatteen tasolla emme julkisuutta reissulle tarvitse. Se ei ole meidän motiivimme reissulle kuten esim. "Kaivuri-Mutasella" taisi olla, me lähdemme matkaan seikkailemaan ja pitämään hauskaa. Toiselta kannalta ajateltuna ei julkisuudessa ole odotettavissa olevia lieveilmiöitä, ja jos joku nauttii reissumme seuraamisesta niin sehän ei ole meiltä lainkaan pois. Päinvastoin, olen henkilökohtaisesti erittäin hyvilläni jos meille hauskat kommellukset antavat viihdettä myös muille.

Eilen sunnuntaina oli se päivä kun reissustamme mainittiin ensimmäistä kertaa valtakunnallisessa mediassa. Kiitos tästä kuuluu Arto "Leiska" Leinoselle joka vei juttumme radio SuomiPopin viikonloppuohjelmaan jota juontaa. Leiska on tuttu useille reissuun lähtijöille ja yhdistävän harrastuksen parissa asia tuli puheeksi menneenä viikonloppuna. Kuulemma tarinastamme oli kiinnostuttu myös muualla kanavan toimituksessa, jatkoa mahdollisesti seuraa. Ohjelmassa oli mukana Liikkuvan Poliisin tiedottaja (nimi ei jäänyt mieleen) joka uskoi etenkin Reinikaisten Saabin selviämiseen määränpäähän ja tarvittaessa takaisinkin. Mainitsi lisäksi että jos kyseessä olisi automaattivaihteinen malli, ei sillä tulisi liian kovaa ajettua. Reinikaisten yksilössä on kuitenkin manuaalivaihteet joten ei hätää sen puoleen. :)

Hitto, 26 päivää. Miten tässä malttaa odottaa siihen asti?

Ai niin, viikonloppuna tuli bongattua reissuun lähtijöitä Alastarolla edustushommissa. Mukana oli porukkaa niin ryhmä Kirsikasta, Sitruunasta, Reinikaisista ja vielä nimeämättömästä Fiat Tempran tiimistä. Seurue saapui (ja myös lähti) asiaankuuluvasti reissuauto Saabilla, yhteensä viisi henkeä jousilla oli ja tunnelma oli selkeästi tiivis.

Kriteereinä; ruma, halpa ja persoonallinen, mutta toisaalta vakaa ajettava, sekä luotettava. Team Reinikaiset esittäytyy.

Nettiauto kutsui eräänä lauantai-iltana, koska Scrapyard run:iin varattu luotto Sunny tuli myytyä edellisellä viikolla. Tämä nousevan auringon maasta lähtöisin ollut laatuauto valikoitui erinäisten sattumien seurauksena kulkupeliksi. Ylipäätään koko reissuun lähteminen oli ikäänkuin auton hankkimisen myötä pesiytynyt ajatuksiin. Kyseessä oleva isolohko-Sunny olisi sinänsä ollut aivan täydellinen peli, mutta 2 viikkoa jäljellä oleva leima ja siitä huolimatta tarjolle tullut 200%:n myyntivoitto kiehtoi aivan liikaa. 200% saattaa tuntua kovalta "summalta" mutta uskokaa tai älkää, sitä se ei euroina ollut.



Takaisin lauantai iltaan

Sunnystä luopumisen myötä alettiin tutkia nettiauton tarjontaa aivan uusin silmin. Ensimmäisenä kriteerinä oli tietty se "alle 500€". Sen verran mukavuudenhalua kuitenkin on vielä jäljellä, ettei millään haluaisi lähteä eteläeurooppaan autoa korjaamaan, joten annetun budjetin rajoissa lähdettiin hakemaan mahdollisimman luotettavalta tuntuvaa kehonkuljetusvälinettä. Ensitöiksi suljettiin siis pois pösöt, shitikat, hiivatit ja rellun-pippanat. Tämän jälkeen haettiin vakaata ajettavuutta, mahdollisesti luotettavaa(?) ruiskumoottoria ja vähintään isoa 2-litraista moottoria. Suht järkevät kilsat, sekä reissun kestävä katsastusleima tukisivat myös luotettavuutta. Nettiauton hakukone ehdotteli seuraavaksi Primeraa, Mazda626:sta, Sierraaa yms. hemmetin tylsää. "Seuraavat" -nappulaa klikkaillessa ja lähestyttyä budjetin ylärajaa alkoi myös joitain mielenkiintoisia ja eritoten järkyttävän rumia vaihtoehtoja tulla eteen...



Ruma, rumempi, Saab.


Saab (Svenska Aeroplan AB), lentokoneista henkilöautoihin. Tämä lentokoneinsinöörien luomus iski päähän kuin metrihalko. Aivan täydellinen Scräpyardrun kulkine. Kriteerit täyttyivät kertalaakista ja päätös oli tehty; Saab se olla pitää. Enää piti vain löytää sopiva yksilö. Ei muuta kuin nettiautoon hakukriteereiksi; Saab, yli 1900cm3 ja alle 500€. Halvimmasta päästä olleiden yksilöiden myynti-ilmoituksissa törmäsi usein klausuuliin "peltoautoksi". Ehkei kuitenkaan ihan tuon tasoista ole tällä kertaa hakusessa, peltojakaan kun ei omisteta. Halvimmat olivat myös käytännössä kaasaripelejä, ja pihinä miehenä ruiskukoneen taloudellisuus alkoi kiinnostamaan erityisesti, kunhan vain pysyttäisiin hankintabudjetin piirissä.



”Love is in the air”

Lauantai-ilta alkoi olla jo pitkällä, kun näitä Uudessakaupungissa valmistettuja Suomi autoja selaillessa silmään pisti valkoinen 2.1l -93 vuoden 9-satku. Ja mikä parasta, hinta heittämällä budjettiin. Myynti-ilmoa auki ja ensimmäisellä rivillä teksti "vanha poliisiauto". Päätös oli syntynyt, tämä vanha Reinikaisen työväline on meidän valinta kulkupeliksi. Järki unohtui ja tunteet saivat vallan; ei edes 2. rivillä ollut teksti "käyntihäiriö" estänyt kaupoille lähtöä. Vaiherikkaan elämän kokenut Saab tulisi saamaan arvonsa mukaisen loppuelämän.






Virkaveli hälytystehtäviä odottelemassa






Käyntihäiriö, tai miten sen nyt ottaa; käy kolmella

Sunnuntai aamusta puhelinta käteen ja soittelemaan autosta. Vanha poliisiauto todellakin kyseessä, nahkapenkit takana ja kaikki. Sieltä on varmaan kätevästi voinut pyyhkiä asiakaan erinäiset eritteet keikan jälkeen... Käyntihäiriökin paljastui; käy vain kolmella. Noh, päätös oli kuitenkin jo tehty ja riskillä lähdettiin hakemaan 100km päästä Helsingistä Saabbia. Matkalla pohdin vielä, että hyvällä säkällä on jokin pikkuvika ja huonolla säkällä menee moottoriremontiksi. Moottoriremontti ei sinällään pelottanut, onhan noiden romujen kanssa paljon touhuttu, eikä Saab nyt voi sen kummallisempi olla kuin muutkaan merkit. Paikan päällä pakkasessa sitten nopeat äimistelyt ja toteamiset, että kolmella todellakin käy. Koeajolla kierroksilla ikäänkuin 4. olisi tullut mukaan, mutta aivan sama, rahat tiskiin ja Saab mukaan. Paluumatka sujui ongelmitta, hyvin se kolmellakin kulki motarilla muiden mukana, mitä nyt vähän täristi.



Totuus paljastuu

Kotiuduttuamme takaisin Lahteen, oli pakko tehdä verekseltään muutama operaatio mikä paljastaisi vian laadun. Tulpanjohtoja pois nyppiessä 3. sylinteri paljastui mykäksi. Perustsekkaus; suuttimen piuha on kiinni, bensaa tulee, kipinäkin tulee. Ei siinä muuta auttanut kun tehdä puristuspainemittaus seuraavaksi. Ylläripylläri, kolmosen puristukset tasan 0. Pöh; sitä saa mitä tilaa. Eipä siinä kummempia kuin maanantai-iltana pipa irti ja toteaminen, että kolmosen toisesta pakovenasta puuttuu puolet. Tiistaina tuli vietyä kansi huoltoon ja perjantaina nouto pois. Lauantaina sitten takaisin nippuun uusilla tivareilla ja Saab käy neljällä ja käykin kuin unelma. Jälkeenpäin ajatellen, taisi olla nopein kansiremppa minkä koskaan olen tehnyt.



Käyttökokemuksia ja sisäänajoa


Rempan jälkeen Saparo tuli otettua ihan jokapäiväiseen ajoon sillä ajatuksella, että hajotkoon nyt kaikki mikä voi hajota täällä Suomessa. Nurkka-ajoa se toimikin hyvin, mutta motarilla 120kmh vauhdissa täristi niin perkeleesti. Jonkun 500km kerkesin sillä ajamaan, kunnes sain tärinästä tarpeekseni. Googlailtuani ja selailtuani saab-foorumia aikani, tulin siihen tulokseen, että vetarin maljat on vaihtokunnossa. Budjettiratkaisuna saab-foorumilla kirjoiteltiin maljojen swappaamisesta puolelta toiselle. Ei muuta kuin tuumasta toimeen. Oikea vetari irti; mitä hittoa, täältähän puuttuu sisemmän vetarin tripodista yksi rulla kokonaan. No ei ihme että täristi ja ihme ettei ollut lauennut ihan totaalisesti. Uutta tripodia tarvikeliikkeestä ja uudella kumilla kassaan. Samalla tuli vaihdettua ne maljatkit päittäin, ja tärinät loppu kuin seinään.






Tästä on hyvä jatkaa sisäänajoa ja sitä onkin tullut jo n. 2500km. Vaiherikas loppuelämä jatkuu, siitä lisää myöhemmin.

Kuuppa, KumihuuliKajakki, Routakiila, Porkkanasorvi, Näkkäriraastin, rakkaalla lapsella on monta nimeä

Kaikkia juttuja pitäisi ehtiä tekemään ennenko on vanha ja väsynyt, eikä enää jaksa muuta kun istua terassilla keinussa ja ihailla mukamas niin hienoa auringonlaskua/nousua (oikeasti haikaillen niiden asioiden perään mitkä jäi nuorempana tekemättä)…

Ajatus Euroopan halki ajamisesta oli muhinut jo kauan ennen tämän reissun ideoimista.

2007 käytiin ajelemassa Route 66 samalla tiimillä millä olis tarkoitus lähteä tähänkin koitokseen.

Sain puhelun Pasilta tuossa tammikuussa, siinä kehotettiin ostamaan siisti Sivikki Gibraltarin reissua varten. Tästä ei vaan saa sen parempaa tarinaa aikaiseksi kun puhelu meni suurin piirtein näin: ”Osta sivikki 300:lla eurolla” ”Miksi?” ”Ostan toisen auton” ”Jos saan pitää talvirenkaat mukana?” ”Ok, sovitaan niin”. Tingin vielä että auto toimitetaan äidilleni Tampereelle joka tarvitsi väliaikaisesti jotain autoa.

Samalla keikalla kun kaiffarit lähti hakemaan toista autoa Pasille, kivikki tiputettiin Tampereelle trailerin kyydillä. Äitini hieman ehkä sekaisin tuntein otti Stanleyksikin kutsutun sivakon vastaan ja tuumaili siinä ettei kai sitä lahjahevosen suuhun kannata paljon tiirailla. Eihän se kaunis ollut, mutta katsastettu. Eniten ihmetystä herätti trailerikyyti, mutta se oli vain polttoaineteknisistä syistä rattailla, kun traileria tarvittiin kuulemma Corollaa varten joka tapauksessa. Se reissu onkin sitten ihan toinen tarina ja siihenkin liittyi ilmeisesti mutka tai kaksi.

Jossain pienessä päässäni olin sillä ajatuksella liikkeellä että Stanley on vain ns. backuppi jos en muuta keksi. Vähän ehkä tylsä ja liian varmakin. Niinpä Nettiautoa tuli selattua ahkeraan, lähes joka päivä. Eikä mitään missään, ei yhtään sellasta mikä herättää sen jonkun Fiiliksen tuolla takaraivossa että tämä on se, se auto. Kyllä te tiedätte sen tunteen kun löytyy jotain sellasta, mikä on pakko saada. Tämän auton kohdalla se heräsi, ikävä kyllä; budjetti menee aivan rajalle, auton pyyntihinta on tasan 500e. Katsastus yms. kulut pompauttaa hinnan niin kovaksi ettei kannata lähteä. Seurasin kuitenkin autoa nettiautossa. Päivänä eräänä kirosin kun ilmoitus oli hävinnyt., enkä ollut saanu aikaiseksi soittaa ja tinkiä hintaa. Jatkoin taas nettiauton selaamista ihan takki tyhjänä. Kunnes tämän viikon maanantai-iltana huomasin auton tulleen uudelleen myyntiin, nyt jopa muutaman kympin edukkaammalla hinnalla. Päätin sitten että huomenna tiistaina päivällä soittaisin myyjälle ja kyselisin hieman tarkemmin autosta, ilmoituksessa kun luki projektikuntoinen, se kun saattaa tarkoittaa mitä vain. Myyjän mukaan joku olisi autoa tulossa hakemaan, iski taas masennus. Keskiviikkona kuitenkin laitoin myyjälle viestin että jos auto on vielä tänään tallessa, voisin tulla sitä katsomaan. Toinen ostajaehdokas ei ollut saanut traileria, joten auto oli vielä myynnissä ensimmäiselle rahat tuovalle. Duunin jälkeen sitten mentiin autoa katsomaan, ja selvisi muutamia pieniä ehkä lisähaastetta tuovia seikkoja, kuten että auto on viimeksi katsastettu 1995, ja poistettu rekisteristä 97. Mutta se lähti käyntiin, ja sillä oli viimeksi ajettu viime lokakuussa. Hieno laite, upea suorastaan…

Jäätiin asiaa vielä pureskelemaan, kotona sitten funtsittiin ja mietittiin ja ajateltiin sekä spekuloitiin. Päädyttiin yksimieliseen päätökseen ostaa saabpi talteen. Vuosimalli ´79 SAAB 96 Super V4.

Tässä vaiheessa olin jo hieman pedannut auton reissukuntoon saattamiseen liittyviä asioita.

Mårbackan autohuolto Lohjalla lupautui ottamaan saabin hellään hoivaan ja tutkimaan kuinka paljon se oikeasti vaatii töitä reissukuntoon saattamiseksi.. Tuntuu ettei heille mikään homma ole liikaa, kaikki onnistuu.

Eiihän siinä sitten auttanut kun ottaa keskiviikkona siirtokilvet ja lähteä taisteleen auto Tikkurilasta Lohjalle. Päätin että trailerilla ei lähdetä liikkeelle, autot kun tykkää että niillä ajetaan.

Bensat oli ilmeisesti tankissa samalta aikakaudelta kun edellinen leimakin, käynti oli vähän epätasaista ja rykivää. Onneksi se bensa sitten loppui matkalla niin ei tarvinut siitäkään enää välittää, uutta tankkiin ja matka jatkui. Myyjä väitti tankin olevan täynnä, (mittari näytti myös täyttä) mutta ei, se loppui jo Veikkolan rampin jälkeen matkalla Lohjalle. Onneksi oli kaveri toisella autolla perässä niin saatiin lisää polttonestettä.

Vaihdelaatikossa/vapaakytkimessä on vähän jotain vikaa, ei aina tahdo vaihdetta löytyä, muuten ajolleen loistava, ei täristä, vaapu eikä viipu, menee eteenpäin kuin juna. Loistava valinta etten sanoisi. Hieman pelottaa että jos tuohon matkalla jotain vakavampaa vikaa tulee, siihen ei saa osia mistään.

Odotellaan Mårbackan autohuollon tuomiota että onko tuota edes mahdollista enää mitenkään järkevällä rahasummalla katsastaa, vai joutuuko luopumaan tästä vaihtoehdosta.

Alkaa vaan oikeasti se heinäkuu olla kokolailla ovella kolkuttelemassa….

On se vaan upea. J