Team Sorsanpoika valmiina lähtöön!

Vihdoin tämäkin päivä koitti, että reissuu lähtö on enää tuntien päässä! Tajuntaan se iskostuu varmasti tosissaan vasta Turun satamassa tänään illalla.

Yllättäen auton ja matkaajien valmistautuminen ja kuntoonlaitto jäivät taas viime metreille ja viime yönä painettiinkin tallilla yötä myöden. Niin ja tänään pakattiin. Allekirjoittaneen juhannuksesta alkanut ja keskiviikkona loppunut kuume eivät ainakaan nopeuttaneet valmisteluja. 

Nyt kuitenkin Sorsa on valmiina suureen seikkailuun:

Myös kuljettajakaksikko on valmiina koitokseen:

Toisin sanoen, tänään illalla kaikki satamaan vilkuttamaan meille =)

Sorsanpojan jousilla

Viime viikonloppu tuli vietettyä Turun suunnalla harrastuksen ja viihtymisen merkeissä. Tellu ja Macce tarjosi yösijan joten kiirettä kotimatkalle ei lauantai-iltana ollut. Siinä sitten ilta viihdyttiin ja Turun ytimessäkin käytiin, sieltä ei paljoa kerrottavaa (saati muistikuvia) jäänyt.

Sunnuntaina iltapäivästä olon vähitellen helpottaessa lähdettiin porukalla liikenteeseen, Sorsalla tottakai. Autoon oli laitettu oikein viimeisen päälle tuninkivanteet renkaineen (jostain Bemarista kuulemma) ja ylväältähän kokonaisuus näytti mutta kolme henkeä kyydissään takarenkaat rouhi kaariin kiinni reilusti. Kihnutusta kuunnellen ajeltiin sitten heidän tallilleen jossa otettiin puolet spacereista pois ja rahnutus saatiinkin olennaisesti vähenemään. Tämän jälkeen pyörittiin vielä ympäriinsä, käytiin syömässä ja kun kotiinlähdön aika tuli, olikin kello jo yli kahdeksan sunnuntai-iltana. Viihtyisä paikka tuo Turku. Tai sitten se johtuu vaan mukavista (tietyistä) ihmisistä.

Mitä tuossa kyydissä istuessa sain tuntumaa ja ajatusta Sorsanpoikaan, on pakko myöntää että nyt ymmärrän Tellun fiilistelyä paremmin. En paljoa, mutta paremmin. Sopivan jämäkkää kyytiä se antaa ja kaikki olennainen toimii. Olen jopa vähän kateellinen moottorille ja vaihdelaatikolle, Kirsikkaan verrattuna kone tuntuu puhdikkaammalta ja ennen kaikkea vaihteet ovat pidempiä eikä moottoritievauhdissa tarvitse vielä kiljuttaa. Epäilemättä hyvä peli reissulle.

Tunnustus

Siitä ei ole pitkäkään aika, kun naureskelin Maccelle, kun se pohti, ettei tota Sorsaa mihinkään romuttamolle voi viedä, vaan se pitäis ajaa takaisin Suomeen reissun jälkeen.

Noh.. Nyt Sorsa on ollut mun käyttöautona ehkä puolitoista kuukautta ja yhteisiä kilometrejä on kertynyt yli tuhat. Niiden kilometrien aikana mulla on syntynyt siihen jonkin asteinen "suhde" =P Sehän on ihan sairaan kiva auto! Nyt varsinkin, kun siinä on aurauskulmat siinä määrin kunnossa, että ratista ei tarvii kaikin voimin pitää kiinni, että menisi suoraan. Ja onhan se ihan hauskan näköinenkin, kun on nyt vähän enemmän madallettu ja kattotelineet ja kaikki (näiden hinta: pullo viinaa virosta) ->

Siis ihan hirvittävän ruma se on, mutta se on jo niin ruma, että on hauska. Ja kerää katseita. Osa varmaan niitä, jotka ajattelee, että miten kukaan kehtaa tollasella ajaa, mutta osa myös ihan positiivisia.

Mulla olisi kyllä aikaa ajaa toi vaikka takaisin Suomeen, mutta voi olla likimain mahdotonta saada muiden aikataulut sopimaan mun kanssa yksiin niin, että saisin kaverin paluumatkalle. Maccenkin loman pituus on vielä ihan mysteeri. Ja ajatus siitä, että ajaisin tuolla Euroopan läpi yksin, ei kuulosta kauheen houkuttelevalta tai turvalliselta.. Toisaalta tämän takaisin ajamista on turha spekuloida, koska eihän ole mitään takeita edes siitä, että se kestäisi menomatkan loppuun asti 8)

Ainahan voisi tietysti ostaa toisen romun tämän tilalle ja lähteä sillä reissuun, mutta jotenkin tää on jo se juttu, joten tällä sinne reissuun on lähdettävä. Ehkä täytyy sitten vaan taas kärsiä yksi autoero ;)

Automatkan mediaseksikkyys

Yllättävän paljon on blogi kerännyt julkisuutta. Tämä on silkkaa parhautta erityisesti sen takia, että kaikki mainostus on mennyt puskaradion kautta, eikä linkkiä ole ihan röyhkeimmillä tavalla levitetty. Kaikki palaute on ollut positiivista lukuunottamatta ranskalaisten autojen harrastajien nurinaa Chitikasta. Vastarinta on silti turhaa, jokainen näistä autoista tulee kohtaamaan karmivan kuoleman Espanjalaisessa puristimessa.

Helppoa rakkaasta kalustosta luopuminen ei silti tule olemaan. Moni reissuun lähtiöistä on yllättäen ottanut reissuauton jokapäiväiseen ajoon. Sorsanpojalla hiihdetään Hämeenlinna-Turku väliä jatkuvalla syötöllä, Kirsikka kuljettaa puoli Tamperetta töihin kuka milloinkin autoa tarvitsee, ja eräskin Colt pelasti juuri nuoren miehen jäätymiskuolemalta pääkaupunkiseudulla. Kuinka tappaa jotain niin kaunista joka vie perille läpi tuulen ja tuiskun? Tai ainakin muut kuin se Citroen.

Blogista ja kerhosta oli juttu paikallislehdissä. Nettiversio eri lehdistä löytyy googlella, mutta tässä ainakin yksi linkki. Linkin takana käsitellään ensin Taunus-fanin asioita, sen jälkeen kerrotaankin kuinka romut viedään välimeren maisemiin Suomalaisten silmistä. Kuka lie päätti juttujen järjestyksen?

Samalla onnitellaan tätä blogia 4000 kävijän ylittämisestä. Yritetään kertoa tämä kymmenellä kun tavoite alkaa lähestymään.

Ryhmä Sorsanpoika

No niin, ajattelin hiukan kertoilla käyttökokemuksia tuosta tuulen-nopeasta sorsanpojasta.

Mähän aloin käyttämään sorsaa heti kulkupelinä, kun käyntihäiriö saatiin paikallistettua. Vika löytyi pyörijästä, josta oli päässyt virtapiikki läpi. Hansikalokerosta löytyi vanha jota hiukan sipasin hiekkapaperilla ja avot, käyntiinhän tuo pamahti.

Vielä siis oli selvitty halvalla. Uutta osaa hakemaan motskanetistä (huimat3,50€) ja ai että kun meno maittoi hetkisen.

Pakkaset ja ryypytys teki sitten tenät yhdelle tulpalle, joten kaikki vaihtoon. Ei vieläkään ahdista varaosahinnat. :) Bensankulutus oli päivän verran aika huima, 20 litraa meni 20 kilometriin, puuh.

Kuskinpuolen ajovalon lasin sorsa päätti lämpötilanvaihteluista suivaantuneena pudottaa, kun lähdin tallilta yhtenä iltana.

Neitsytmatka suunnattiin Hyvinkäälle, ja reissusta selvittiin kunnialla jopa takaisin kotiin Turkuunkin. Seuraava pidempi matka oli Turku-Tampere-Turku, ja tämäkin reissu kunnialla läpi.

Kilometrejä on nyt kertynyt hiukan vajaa puolet reissun suunnitellusta ajomatkasta.

Tuntuu herättävän hilpeyttä (ja kateutta) kanssa autoilijoissa. Millon osotellaan sormella ja nauretaan, milloin ihan vaan jäädytään ja tuijotetaan. Hassua kyllä isot ja uudet autot tuntee palavaa halua polkea valoista, ei kyllä ymmärrä.

Maskotti tikru roikku hetkisen takapuskurin alla, mutta joku tunsi suunnatonta poistamisen tarvetta, ja viilsi kiinnitysnyörin poikki.

Kuvankaunis komentosilta.

Don`t Fuck with the duck!!

Opel Corsa vm. '85. Team Sorsanpoika ja fiilistelyä

Tällaisista reissuista on puhuttu aina, mutta yhtä usein ne ovat jääneet vain puheen tasolle. Kun kuulin tästä ensimmäisen kerran, en ollut vielä ehtinyt lukea DNSF:n foorumilla olevaa topikkia. Koko matkan ajatus sekä etenkin lopullinen kohdemaa varmistivat sen, että olin valmis lähtemään reissuun ja kiire oli kova päästä lukemaan mitä internetissä tästä kirjoitellaan. Alkuun ajattelin, että tälläkin kertaa on vain paljon puhetta, mutta hyvin nopeasti alkoi vaikuttaa siltä, että tällä kertaa nämä hullut ovatkin tosissaan, minä mukaan lukien. Se tässä porukassa onkin parasta, mitä hullumpi idea, sitä varmemmin se toteutetaan.

Ajatuksena oli, että jos ja kun sopiva auto tulee myyntiin sellainen ostetaan pois. Macce76, joka on tämän auton toinen kuski, surffasikin netissä sen verran ahkerasti, että löytyi auto, jossa oli leimaakin tulevalla elokuulle asti. Ongelmana oli auton hinta, joka oli alkujaan 600€, eli 100 euroa yli sovitun. Pari päivää tästä ja auton myyjällä oli mennyt hermot ja auton hinta oli tippunut 100 euroon! Ei muuta kuin soittoa myyjälle ja autoa katsomaan. Myyjä asui melkein naapurissa, noin 500 metrin päässä, joten autoa oli helppo mennä katsomaan.

Niinpä hetken päästä olimme pimeällä parkkipaikalla, tolkuttomassa pakkasessa katsomassa autoa, joka ei käynnisty. Oli kuulemma sammunut ajosta, eikä myyjällä ollut mielenkiintoa alkaa sitä korjaamaan eikä liioin tietoa mikä olisi vikana. Näin ollen totesimme, että auto on juuri sopiva ja kaupat sovittiin parin päivän päähän.

Pari päivää myöhemmin kävimme hinaamassa Sorsan kotiin. Ja on se vaan komia!

Auto saatiin suhteellisen helposti taas käyntiin ja se onkin ollut Maccella ajossa jo liki kahden tuhannen kilometrin verran. Itse olen Sorsaa ajellut vain pariin otteeseen. Jälkimmäisellä kerralla pakkasta oli noin 20 astetta ja autossa on minulle mystinen käsiryyppy. Yhdessä autossa aikaisemmin olen sellaista joutunut käyttämään ja tämäkin noin 8 vuotta sitten. Arvata saattaa, ettei homma mennyt ihan putkeen ja onnistuinkin tukehduttamaan auton noin sadan metrin päähän kotoa. Eikä niin millään käyntiin! Loppujen lopuksi sain auton taas käyntiin ja pääsin jatkamaan matkaa.. Kaipaa ehkä pientä totuttelua tuo käsiryyppy...

Nyttemmin Sorsalla on jo hinattu käyntiin perheen varsinainen käyttöauto, joka jostain syystä ei eräänä päivänä vain käynnistynyt. Voisi väittää, että Sorsa on jo ollut vähintään hintansa arvoinen. Ja se sisusta! Se on niin komea, että jo siitä olisi voinut maksaa satasen.

Reissua odotellessa,

Don't fuck with the duck!