Saksa ja Itävalta..long gone!!

Suurin haaste takana. Stelvio Pass menty ylös ja tultu alas. Tempra on toiminut yllättävän hyvin. Satulinnan parkkiksella puhalti vähän vettä ulos. Ehkä tämä on sitä tyyntä myrskyn edellä.


Hmmm..mistä aloittaisin. No Magdeburgista lähdettiin kahdesta osoitteesta. Meidän 4 auton letka kävi katsomassa kaupunkia ennen kokoontumispaikalle kurvaamista. Jokunen hilpeä ilme siellätäällä ja kerran ajeltiin ratikkakiskoja pitkin 100m kun ajokaista kulki 5m oikealla.
Dachaun keskitysleiri oli vaikuttava paikka. Veti hiljaiseksi kun näki ja luki mistä siellä on tapahtunut. Tuolta paikallisen varaosaliikkeen kautta. Sieltä 2 kahdessa porukassa satulinnalle. Kirsikan väki ehtikin jo kertoa tästä paikasta. En siis ala esittelemään paikkaa sen enempää. Tuolla taas kerran jaettiin porukka kahtia. Toinen siis jäi odottamaan linnan esittelyä ja toiset lähti etsimään majoituksia seuraavalle yölle. Tavoite oli päästä Itävallan puolelle ja näin tehtiin. N. 8km rajalta oli idyllinen kylä missä oli hotelleja ja leirintäalue meille kurjuutta haluaville. Siellä koitti se hetki kun meidän autokunta nukkui teltassa. On siis mallia iso. *2h, keittiö ja autotalli* :D Sitruunan Markus sai kortteerin autotallista :)
Aamulla kevyen jännityksen saattelemana Stelvio Passia kohti. Vaikka olin nähnyt kuvia niin silti yllätys oli melkoinen kun matka ylöspäin oli kestänyt 30min ja oltiin noin kolmasosa tultu. Ne maisemat! Pokkarilla tuli n.150 kuvaa ja ns. contour-kamera kuvasi koko matkan ylös(8MB). Ne on vielä korteilla ja otan tähän koneelle vasta aamulla täällä tai huomenna kun Antti ajaa aamun pätkän. Niitä saatte siis odottaa odottaa vielä.

Nyt vähän jotain ruokaa ja sitten unta palloon.

-Jarno

Oijoi..:)

Sattuu ja tapahtuu =)

Juhannuskuviot

Juhannusta vietettiin täälläpäin varsin reissuaiheisissa merkeissä. Eilen perjantaina viihdyttiin Tampereella, tuolla mukana illanvietossa oli mukana porukkaa Kirsikan, Leppiksen, Reinikaisen, Tempran ja Kuupan ruorien takaa. Ilta meni rennoissa merkeissä ja tänään lauantaina lähdin Tempran kyydissä kohti Turkua, aikomuksena viettää juhannuspäivän iltaa Sorsanpoika-kaksikon ja muiden paikallisten tuttujen kanssa. Illan kulku on vielä toistaiseksi epäselvää mutta eiköhän tässä monenlaista mukavaa saada aikaiseksi. :)

Part 2

Siinä se mikä saa eniten huomiota kanssa-autoilijoissa. Parkkipaikoilla lähtee kamerat esiin, liikennevaloissa osotetaan sormilla ja liikenteessä on ollut jokunen läheltä-piti-tilanne kun viereisessä autossa on jääty tuijottamaan :)
3 tuntia yritin elvyttää auton alkup. lukkoja. Lopulta ne jäi alasimen ja lekan väliin..
Uusi ratkaisu otettiin käyttöön molemmissa etuovissa ja kontinluukussa. Lukot itsessään olisivat maksaneet samanverran mitä auto on tullut maksamaan nyt katsastettuna. Lähdettiin siis miettimään tahoa mistä saisi ne for free. Hieman yllättäenkin oma työnantajani tarjoutui auttamaan tässä. Kiitokset Peabin suuntaan.

Ensi viikon aikana laitetaan vielä kalvot laseihin ja auton ulkopuoliset varusteet. Sisälle saatiin rokit kiinni ja 3 extra tup.syt paikkaa. Nyt voi ladata kameraa, puhelinta, navigaattoria ja läppäriä samaanaikaan. Akku vaihtui 100ah:seen. Autotek tuli apuun toisen rengas-sarjan muodossa. Alkup. sekarengastus (hyväkuntoinen tosin) jää varalle ja uusi sarja meni alle. Koko on ainakin itselle melko eksoottinen. 165/70/14. Sirkkelinterät :) Otin ensimmäisen kulutustestin vähän tästä rengastuksestakin innostuneena. Riihimäki-Tampere-väli ja matkavauhti sata. 6.2L/100km. Helppo hymyillä.

Loppuun vielä todistusaineistoa edellisessä tekstissä mainitsemastani lauantai-aamun ruostekorjausoperaatiosta.

Työvoitto

Katsastuskorjaukset. Verta, hikeä ja kyyneliä. Noh..viimeiseksi mainittuja ei sentään tarvittu tässä tapauksessa. Mutta 2 ensin mainittua sitten viimeisenkin edestä. Kevään ruostekorjaukset, lukkomekanismien ronkkiminen ja jarrujen tarkistaminen. Kädet aivan ruvella ja selkä märkänä:)
Ensimmäisen katsastuskonttorikäynnin jälkeen ne hankalat hommat vasta olikin edessä. Vanha akselitappi piti pätkiä kolmeen osaan että tuli pois ja uudenkin kanssa sai jumpata monta tuntia ennenkuin pääsi tiputtamaan auton renkailleen. Ja alkup. jarruputki meni poikki -> tekemään uusi.
Ruostevaurio mikä piti korjata oli tankin täyttöputken takana. Oli lauantai ja kakkoskuski Antti oli hälytetty maalaustalkoisiin. Ei ollut siis paljoa aikaa ko. operaatioon. Hetki tuumattiin ja sitten. Takapenkit nurin, kontin muovit ja matto pihalle ja Antille rälläkkä kouraan. Märkä rätti täyttöputken suojaksi ja pyöränkoteloon kontin puolelta reilu aukko.. Eikä kauaakaan kun Antti pyysi jo tuoretta peltiä. Teki vielä yhdestä palasta. Itse olisin tehnyt ainakin 3 palasta..=)

Nyt on siis tuore leima. Passaa pöristellä muiden seassa. Pk-seudulla asustelen ja työmatka kulkee reittiä Vihdintie Haagan liikenneympyrään-> Hakamäentietä Mäkelänkadulle -> Vallilaan ja siitä poikittain Hämeentien yli Hermanniin. Tuolla liikuskelevat voivat helpostikin bongata mut aamulla ja iltapäivällä :)

Huomenna ensimmäinen pitkänmatkan testi. *onko Mikkeliin menijöitä?* Täällä!!
Pitää käydä moikkaa sikäläisiä kavereita ja sukulaisia nyt kun koko kesäloma menee sitten euroopassa.

Mutta ei pääse lähtemään aivan suoraan töistä huomenna. Tein töissä vähän varusteita ja se/ne pitää jättää tallille. Ensi viikolla kuvia täydessä varustuksessa. Tässä nyt kuitenkin yksi uudessa värissä.

Maine kasvaa vauhdilla

Romulla Välimerelle -projektin toteutus lähenee, lähtijöiden into kasvaa ja taustajoukkojenkin kiinnostus osoittaa kasvun merkkejä. Tämän blogin lukijamäärät ovat jyrkässä nousussa ja sehän ei haittaa meitä ollenkaan. 10 tuhannen lukijan raja rikottiin 8 päivää sitten ja nyt ollaan jo hyvän matkaa kolmannellatoista tuhannella. Nyt kannattaa viimeistään alkaa seuraamaan valmistautumista tarkkaan, ollaanhan tässä toteuttamassa ylettömän typerää mutta samalla erittäin kiinnostavaa ja monille ainutlaatuista tempausta. Itsellekin homman kokonaisuus alkaa hiljalleen valjeta ja se vain lisää poltetta päästä tien päälle. 26 päivää on ikuisuudelta tuntuva aika odottaa reissua jonne on halunnut tosissaan lähteä jo joulukuun 21. päivästä viime vuoden puolella (päivä jolloin Kirsikka siirtyi omistukseeni). Joko mennään?!

Kevään mittaan reissustamme on ollut puhetta muutamissa alueellisissa ilmaislehdissä mutta muilta osin suuren yleisön tietämys on ollut hyvin rajattua, johtuen varsinaisen tiedottajan puuttumisesta ja myös siitä että periaatteen tasolla emme julkisuutta reissulle tarvitse. Se ei ole meidän motiivimme reissulle kuten esim. "Kaivuri-Mutasella" taisi olla, me lähdemme matkaan seikkailemaan ja pitämään hauskaa. Toiselta kannalta ajateltuna ei julkisuudessa ole odotettavissa olevia lieveilmiöitä, ja jos joku nauttii reissumme seuraamisesta niin sehän ei ole meiltä lainkaan pois. Päinvastoin, olen henkilökohtaisesti erittäin hyvilläni jos meille hauskat kommellukset antavat viihdettä myös muille.

Eilen sunnuntaina oli se päivä kun reissustamme mainittiin ensimmäistä kertaa valtakunnallisessa mediassa. Kiitos tästä kuuluu Arto "Leiska" Leinoselle joka vei juttumme radio SuomiPopin viikonloppuohjelmaan jota juontaa. Leiska on tuttu useille reissuun lähtijöille ja yhdistävän harrastuksen parissa asia tuli puheeksi menneenä viikonloppuna. Kuulemma tarinastamme oli kiinnostuttu myös muualla kanavan toimituksessa, jatkoa mahdollisesti seuraa. Ohjelmassa oli mukana Liikkuvan Poliisin tiedottaja (nimi ei jäänyt mieleen) joka uskoi etenkin Reinikaisten Saabin selviämiseen määränpäähän ja tarvittaessa takaisinkin. Mainitsi lisäksi että jos kyseessä olisi automaattivaihteinen malli, ei sillä tulisi liian kovaa ajettua. Reinikaisten yksilössä on kuitenkin manuaalivaihteet joten ei hätää sen puoleen. :)

Hitto, 26 päivää. Miten tässä malttaa odottaa siihen asti?

Ai niin, viikonloppuna tuli bongattua reissuun lähtijöitä Alastarolla edustushommissa. Mukana oli porukkaa niin ryhmä Kirsikasta, Sitruunasta, Reinikaisista ja vielä nimeämättömästä Fiat Tempran tiimistä. Seurue saapui (ja myös lähti) asiaankuuluvasti reissuauto Saabilla, yhteensä viisi henkeä jousilla oli ja tunnelma oli selkeästi tiivis.

Väliaikatietoja

Sunny lähti tosiaan paaliin ja tilalle tuli Tempra. Moni kakku päältä kaunis käy tähän tapaukseen kuin nenä päähän. Näyttää siis päällepäin tosi ehjälle. Pohja sitten oli ihan jotain muuta. Nyt kun on mennyt puoli neliötä uutta peltiä ja purkki alustamassaa niin kori on toivottavasti siinä kunnossa että kelpaa konttorilla. Pakoputken joustohaitari oli revennyt irti ja se piti uusia myös. Hitsauskone ollut siis kovassa käytössä tämän uuden murun kanssa :)

Muita huomiota autosta. Ilmastointi mikä ei tod.näk toimi. Digimittaristo. Toimii 2-5sek myöhässä :)
Tunnistimet palaneille polttimoille. Näyttää että joka toinen olisi rikki vaikka vain 2 on. Sain keskiviikkona pukeilta alas ja olin lähdössä koeajolenkille. Eka kunnon polkasu ->jarruputki halkes =) Ei tienny olisko pitäny itkee vai nauraa.

Huomenna tulee lisää kuvia.

Uusia tuulia

On tovi edellisestä raapustuksesta. Tilanne helmikuun puolessavälissä

Kevät tuli ja lumet lähti.

Tästä viikon päivät ja pääsin kokeilemaan sisälle autoon. Noh..hän kuka oli putsannut lumet alkutalvesta oli ilmeisesti käynyt sisällä ja laittanut ovet lukkoon perässään. Ovet oli siis auki ja mulla ei oo avainta. Hetken siinä ihmettelin että mitäs nyt. Totesin etten jaksa nähdä vaivaa päästäkseni sisälle. Puhelinta käteen ja yhteyksiä Kuusakoskelle. Nouto tilattu ensi viikon torstaille.

Uusi ase tälle reissulle löytyi samalta pihalta. Fiat Tempra stw. Jäi ajosta seisomaan syksyllä siihen ja apuvirralla laakista käymään tänään. On kai jotain -90 luvun alun tienoilta. Konepellin alle katsominen sai aikaan vähän pelonsekaisia tuntemuksia. On ns. oman aikansa tekniikkaa ja sitä en tässä tapauksessa voi lukea eduksi. Toivottavasti matkalla ei sada paljoa..