Kevättä rinnassa

Kevät on täällä!

Kelit eivät vielä ole olleet kesäisiä paitsi pääsiäisenä lyhytkestoisesti, mutta selkeästi ihmisillä alkaa herätä keväinen mieli ja aletaan entistä aktiivisemmin miettimään lähestyvää reissua. Lähtöön ei ole kuin kaksi kuukautta aikaa ja se tulee vastaan todella pian.

Pääsiäisestä puheenollen, pitkäperjantaina noin 15-henkinen ryhmä Scrapyard Runin varmoja lähtijöitä kokoontuivat päättääkseen muutamista reissun kulmakivistä. Tämän palaverin pohjalta todetaan seuraavaa:

-Lähtö tapahtuu Viking Linen Turun satamasta lauantain 2.7. (laiva lähtee klo 21:00) ja olemme varhain sunnuntaiaamuna Tukholmassa, innosta pinkeänä starttaamassa pitkää savottaa. Kaunis ajatus on kahden ensimmäisen ajopäivän päätteeksi olla mahdollisimman eteläisessä Saksassa, jopa Itävallan puolella. Jos tämä kuulostaa optimistiselta, se todennäköisesti myös on sitä. Matkan todellinen luonne paljastuu jo parinsadan ensimmäisen kilometrin aikana.

-Ainoa "lukittu" matkakohde reitillä on Stelvio Pass Pohjois-Italiassa joka pitää sisällään maailmanmaineessa olevan tieosuuden, muun muassa Top Gear -TV-ohjelman isäntä Jeremy Clarkson on tätä osuutta ohjelmassaan ylistänyt yhtenä hienoimmista teistä maailmassa.

-Tavoite olla määränpäässä Gibraltarilla on tasan kaksi viikkoa lähdöstä laskettuna eli 16.7. Matkaa ilman eksymisiä ja muita yllättäviä kiertoteitä tulee noin 4300km.

-Jokainen lähtee paluumatkalle haluamallaan tavalla ja aikataululla. Merkittävä osa porukasta näyttää olevan jäämässä Etelä-Espanjaan rentoutumaan eri mittaisiksi ajanjaksoiksi ja olemme parhaillaan etsimässä sopivaa paikkaa yhteismajoitukselle. Jotain sopivan tilavaa, tyylikästä ja uima-altaalla varustettua huvilaa kaavaillaan.

-Muutamia väyliä autojen loppusijoituksen järjestämiseen on olemassa.


Allekirjoittanut ja kartturinsa Pete (App) ovat jo laivamatkansa varanneet niinkuin moni muukin autokunta, ja lennot varataan heti kun majoitusasia selviää. Malagasta pääsee huokeasti suoralla lennolla Helsinkiin, hinta huitelee 150e tietämillä jota pidän hyvin edullisena. Nähtäväksi jää miten hinnat ehtii muuttua...

Ai niin, kevään otin alunperin puheeksi siksi että kuten varmaan huomaat, blogin ulkoasu on uudistunut! Blogi pistettiin pystyyn talven kaamoksessa jolloin kaikki oli muutenkin synkkää ja harmaasävyistä, mutta tokihan aurinkoisella reissulla tulee olla aurinkoinen ilme. Näillä perusteilla, olkaapa hyvät!

Kuuppa, KumihuuliKajakki, Routakiila, Porkkanasorvi, Näkkäriraastin, rakkaalla lapsella on monta nimeä

Kaikkia juttuja pitäisi ehtiä tekemään ennenko on vanha ja väsynyt, eikä enää jaksa muuta kun istua terassilla keinussa ja ihailla mukamas niin hienoa auringonlaskua/nousua (oikeasti haikaillen niiden asioiden perään mitkä jäi nuorempana tekemättä)…

Ajatus Euroopan halki ajamisesta oli muhinut jo kauan ennen tämän reissun ideoimista.

2007 käytiin ajelemassa Route 66 samalla tiimillä millä olis tarkoitus lähteä tähänkin koitokseen.

Sain puhelun Pasilta tuossa tammikuussa, siinä kehotettiin ostamaan siisti Sivikki Gibraltarin reissua varten. Tästä ei vaan saa sen parempaa tarinaa aikaiseksi kun puhelu meni suurin piirtein näin: ”Osta sivikki 300:lla eurolla” ”Miksi?” ”Ostan toisen auton” ”Jos saan pitää talvirenkaat mukana?” ”Ok, sovitaan niin”. Tingin vielä että auto toimitetaan äidilleni Tampereelle joka tarvitsi väliaikaisesti jotain autoa.

Samalla keikalla kun kaiffarit lähti hakemaan toista autoa Pasille, kivikki tiputettiin Tampereelle trailerin kyydillä. Äitini hieman ehkä sekaisin tuntein otti Stanleyksikin kutsutun sivakon vastaan ja tuumaili siinä ettei kai sitä lahjahevosen suuhun kannata paljon tiirailla. Eihän se kaunis ollut, mutta katsastettu. Eniten ihmetystä herätti trailerikyyti, mutta se oli vain polttoaineteknisistä syistä rattailla, kun traileria tarvittiin kuulemma Corollaa varten joka tapauksessa. Se reissu onkin sitten ihan toinen tarina ja siihenkin liittyi ilmeisesti mutka tai kaksi.

Jossain pienessä päässäni olin sillä ajatuksella liikkeellä että Stanley on vain ns. backuppi jos en muuta keksi. Vähän ehkä tylsä ja liian varmakin. Niinpä Nettiautoa tuli selattua ahkeraan, lähes joka päivä. Eikä mitään missään, ei yhtään sellasta mikä herättää sen jonkun Fiiliksen tuolla takaraivossa että tämä on se, se auto. Kyllä te tiedätte sen tunteen kun löytyy jotain sellasta, mikä on pakko saada. Tämän auton kohdalla se heräsi, ikävä kyllä; budjetti menee aivan rajalle, auton pyyntihinta on tasan 500e. Katsastus yms. kulut pompauttaa hinnan niin kovaksi ettei kannata lähteä. Seurasin kuitenkin autoa nettiautossa. Päivänä eräänä kirosin kun ilmoitus oli hävinnyt., enkä ollut saanu aikaiseksi soittaa ja tinkiä hintaa. Jatkoin taas nettiauton selaamista ihan takki tyhjänä. Kunnes tämän viikon maanantai-iltana huomasin auton tulleen uudelleen myyntiin, nyt jopa muutaman kympin edukkaammalla hinnalla. Päätin sitten että huomenna tiistaina päivällä soittaisin myyjälle ja kyselisin hieman tarkemmin autosta, ilmoituksessa kun luki projektikuntoinen, se kun saattaa tarkoittaa mitä vain. Myyjän mukaan joku olisi autoa tulossa hakemaan, iski taas masennus. Keskiviikkona kuitenkin laitoin myyjälle viestin että jos auto on vielä tänään tallessa, voisin tulla sitä katsomaan. Toinen ostajaehdokas ei ollut saanut traileria, joten auto oli vielä myynnissä ensimmäiselle rahat tuovalle. Duunin jälkeen sitten mentiin autoa katsomaan, ja selvisi muutamia pieniä ehkä lisähaastetta tuovia seikkoja, kuten että auto on viimeksi katsastettu 1995, ja poistettu rekisteristä 97. Mutta se lähti käyntiin, ja sillä oli viimeksi ajettu viime lokakuussa. Hieno laite, upea suorastaan…

Jäätiin asiaa vielä pureskelemaan, kotona sitten funtsittiin ja mietittiin ja ajateltiin sekä spekuloitiin. Päädyttiin yksimieliseen päätökseen ostaa saabpi talteen. Vuosimalli ´79 SAAB 96 Super V4.

Tässä vaiheessa olin jo hieman pedannut auton reissukuntoon saattamiseen liittyviä asioita.

Mårbackan autohuolto Lohjalla lupautui ottamaan saabin hellään hoivaan ja tutkimaan kuinka paljon se oikeasti vaatii töitä reissukuntoon saattamiseksi.. Tuntuu ettei heille mikään homma ole liikaa, kaikki onnistuu.

Eiihän siinä sitten auttanut kun ottaa keskiviikkona siirtokilvet ja lähteä taisteleen auto Tikkurilasta Lohjalle. Päätin että trailerilla ei lähdetä liikkeelle, autot kun tykkää että niillä ajetaan.

Bensat oli ilmeisesti tankissa samalta aikakaudelta kun edellinen leimakin, käynti oli vähän epätasaista ja rykivää. Onneksi se bensa sitten loppui matkalla niin ei tarvinut siitäkään enää välittää, uutta tankkiin ja matka jatkui. Myyjä väitti tankin olevan täynnä, (mittari näytti myös täyttä) mutta ei, se loppui jo Veikkolan rampin jälkeen matkalla Lohjalle. Onneksi oli kaveri toisella autolla perässä niin saatiin lisää polttonestettä.

Vaihdelaatikossa/vapaakytkimessä on vähän jotain vikaa, ei aina tahdo vaihdetta löytyä, muuten ajolleen loistava, ei täristä, vaapu eikä viipu, menee eteenpäin kuin juna. Loistava valinta etten sanoisi. Hieman pelottaa että jos tuohon matkalla jotain vakavampaa vikaa tulee, siihen ei saa osia mistään.

Odotellaan Mårbackan autohuollon tuomiota että onko tuota edes mahdollista enää mitenkään järkevällä rahasummalla katsastaa, vai joutuuko luopumaan tästä vaihtoehdosta.

Alkaa vaan oikeasti se heinäkuu olla kokolailla ovella kolkuttelemassa….

On se vaan upea. J

Autolla Eurooppaan eli reitin valinnan hankaluus

Nopealla mietiskelyllä laskin tällä hetkellä autoja olevan peräti yhdeksän ostettuna, ja näistä useimmat tulevat tässä blogissa esittäytymään kunhan saavat sen tarvittavan boostin alkaa juttua kirjoittamaan. Yllättävän paljon reissumme onkin kerännyt huomiota, pääsääntöisesti Citroen harrastajien parissa. Tällä hetkellä niitä on valitettavasti vain yksi, mutta eri foorumeiden mukaan se tulee onneksi varmuudella pääsemään perille. Takatila on suuri kuin teollisuushalli, joten mahdumme melkein kaikki kyytiinkin jos on tarpeellista.

Reissuun on vielä sen verran aikaa, että reittivalinta aiheuttaa liikaa tuskaa. Asiaa ei varsinaisesti helpota se, että keskustelua käydään internetissä jossa kuka tahansa pääsee heittämään oman kommenttinsa väliin. Onneksi lähtöpaikka ja maalipaikka on tiedossa, ei mene sentään aivan pelkäksi vääntämiseksi. Näin ollen isompia päätöksiä ei ole kovin montaa. Ensimmäinen ristiriita ratkaisee alkumatkan, eli laivalla Saksaan vai Ruotsiin? Voittava mielipide lienee tällä hetkellä Ruotsi. Ajamaanhan sinne lähdetään vaikka meren yli oikaiseminen antaisi helposti yhden päivän lisää heilua etelämpänä.

Jotenkin tuntuu, että Euroopassa on kaksi typerän tylsää maata, eli Saksa ja Ranska. Molempien kiertäminen aiheuttaa varmuudella aikatauluongelmia. Saksa sisältää paremmat tiet joten se tullaan suurella todennäköisyydellä vetämään Tanskasta asti suorinta tietä täysiä läpi aina Sveitsiin asti. Ainut poikkeus, iso sellainen, voi olla Nürburgring, tarkemmin sanottuna Nordschleife. Sveitsissä nähdään hieman isompia mäkiä, epäselvää onkin mennäänkö mahdollisimman yli vai ali. Italiassa odottaisi motoristin unelma, eli Stelvio Pass. Italiassa osuisi kohdalle pari muutakin läpiajon arvoisia tuppukyliä, kuten Milano.

Ranska tykitetään mitä luultavimmin rannikkoa pitkin läpi aina Espanjaan asti. En voi kieltää, etteikö Monacon katuradan maisemat kiinnostaisi ja uskon puhuvani tässä nyt kaikkien puolesta. Autot parkkiin ja jäätelölle. Mitä tulee rajanylitykseen Espanjan puolelle, niin uskoisin että silloin tuntee olevansa melkein jo perillä jos sinne kukaan edes pääsee. Jäljellä on silti järisyttävä neljännes koko kilometrimäärästä. Espanjan rannikolle osuu hyviä paikkoja melkoisesti, puhumattakaan että sitä Välimerta on jo tässä kohtaa ajettu käytännössä tuhansia kilometrejä. Melkein rantaloma kun sopivasti pysähtelee.

Todellisuudessa me ei paljon pysähdytä, juodaan piristeitä ja valvotaan liikaa. Etsitään koko yö majapaikkoja vain, että pääsisimme taas aamulla lähtemään eteenpäin. Reissuun lähtee valtava määrä ihmisiä, kaikilla on omat sopimukset kesälomista ja näin ollen kaksi viikkoa on todettu riittävän. Kolmen, suorastaan nopean, auton letkassa vastaava kilometri määrä on tullut koettua ja sen kokemuksen perusteella kiire tulee. Jos ei tule niin eiköhän me mestat löydetä, ja jotain tekemistä ennen paluulentoa. Onnistuu!

Gibraltarilla ei ole varmaan yhtään mitään, mutta tuleehan käytyä.

Datsun Cherry (120A) -80, Ryhmä Kirsikka

Elettiin joulukuun 2010 puoltaväliä kun kyliltä alkoi kuulua huhuja ensimmäisistä Scrapyard-autojen hankinnoista. Sorsanpojille, Civagoille ja Shitikoille hekotellessa mieltä jäi askarruttamaan millaisen "helmen" sitä itse hankkisi. Toisia huonommaksi ei tietenkään voi jäädä ja mieli vetikin astetta vanhempiin laitteisiin (kajoamatta kuitenkaan potentiaalisiin tuleviin klassikoihin). Työntötankokone kaasariruokinnalla varustettuna kuulosti samalla sen verran idioottivarmalta ratkaisulta ettei perillepääsy pitäisi jäädä moottorin toiminnasta kiinni.

En olisi ikinä uskonut kuinka vaikeaa on hankkia auto tällaisilla kriteereillä. Riitti että auto maksaa max. 500e, leimaa riittää heinäkuulle ja että yleisvaikutelma on mahdollisimman karu (puheissa käytettiin termiä "karsee"). Näiden ohella pieni ripaus merkkiuskollisuuttakin saattoi vaikuttaa päätökseen...

Olin vuosien saatossa ehtinyt vallan unohtaa N10-korin olemassaolon autohistoriassa. Datsuneja Nettiautosta silmäillessä tällainen kuitenkin tuli vastaan ja lapsuusmuistot heräsivät henkiin: "Näitä pyöri 80-luvulla joka nurkalla ja ne oli jo silloin rumia!". Siinä se päätös tulikin samalla kertaa, Kirsikkaa lähdetään metsästämään.

Yksi hieno mattamusta yksilö ehti mennä nenän edestä (vaikkakin se olisi pitänyt hakea Lappeenrannasta joka olisi varmasti ollut oma seikkailunsa sekin) eikä tuonkorisia Nettiautossa ruuhkaksi asti ole. Yksi ajattoman sinertävä yksilö kuitenkin bongattiin, puhelimessa tingattiin hinta kohdalleen yhden heikkolaatuisen valokuvan perusteella ja pari päivää myöhemmin lähdettiin kotiuttamaan tätä kaunotarta Parkanosta. Matka ei sinällään ollut pahakaan, joskin Kirsikka puutui kohtalaisen herkästi ylämäkiin ja Sasin mäen huipulla mentiin nipinnapin kuuttakymppiä. Kotiin kuitenkin päästiin.

1.2-litrainen ehtymätön voimanlähde.

On kvartsikellot ja kierroslukumittarit, GL-varusteltu kun on.
Nopeusmittari näyttää hieman yläkanttiin.

Kori oli jopa yllättävän hyvässä kunnossa oletuksiin nähden. Iskaritorneistakin kolme on täysin moitteettomassa kunnossa, neljäs onkin sitten isompi kysymysmerkki. Tuleeko iskari tornista läpi ennen määränpäätä, mene ja tiedä. Kuljettajanpuoleisesta ovesta puuttuu lukkopesä kokonaan, on kuulemma pari omistajaa takaperin käynyt varkaat murjomassa. Nopeusmittarin vaijerista lienee enää yksi säie jäljellä. Kaasarin kanssa saa varmaan jumpata jossain kohtaa, tuntuu kovin laihalla käyvän ja edellämainittu mäkiin puutuminen johtunee juuri tästä. Kulkupuolta ei ainakaan paranna venähtänyt kaasuvaijeri, kaasarin kakkoskurkku alkaa raottumaan vasta kun kaasupoljinta painaa voimalla lattiamattoa vasten. Kaiken kaikkiaan juuri sellainen ostos mitä haettiinkin!

Hattuhyllystä löytyneen tarran perusteella Kirsikalla on aiemminkin ajaneet
itsevarmat ja laatutietoiset menestyjät.

Scrapyard Run - kahvipöytäkeskusteluista toteutukseen

Euroopan halki ajaminen on pyörinyt mielessä jo vuosia, ja toteutustapaan liittyvät ajatukset ovat muuttuneet moneen kertaan. Moneen kertaan on tullut todettua että DNSF:n kautta tutuksi tulleet henkilöt omaavat siinä määrin hullua asennetta ettei suurempaankaan automatkaan liittyviä ajatelmia katsottu kieroon vaan niihin suhtauduttiin jopa pelottavan varauksettomalla innostuksella. Näin käy kun samantyylisen ajatusmaailman (tai vaihtoehtoisesti lääkityksen) omaavat ihmiset kohtaavat toisensa.

Muutamien potentiaalisten lähtijöiden osalta yhteistä reissua ei olla suunnittelemassa ensimmäistä kertaa. Kuten App omassa blogissaan mainitsi, kesällä 2008 oltiin Nordkappia valloittamassa. Minä ja muut autokuntaani kuuluneet henkilöt toteuttivat valloituksen siinä missä App päätti seurueineen vetäytyä ennen pääsyä Norjan puolelle, ja vaihtoivat ainutlaatuisen huikeiden maisemien ja tunnelman mökkielämään Suomen Lapissa esteettisine saniteettitiloineen. Viimeksimainituille maisemille oli kuulemma suurempi tilaus eikä varsinainen päämäärä sitten enää kiinnostanutkaan. Kuka mitenkin.

Nordkappin reissun jälkeen ajatukset Euroopan eteläisen ääripään valloittamisesta vahvistuivat ja alkoivat toden teolla hakea muotoaan. Aloimme miettimään miten toteuttaa matka siten että ihan koko kesälomaa ei tuhlaantuisi. Samassa yhteydessä pohdittiin myös että Gibraltarille ajo paluumatkoineen tietäisi 9000-10000km matkustamista autossa. Hyvässä seurassa tämäkään ei ole sinällään ongelma mutta odotettavissa oli sangen puuduttava paluumatka sen jälkeen kun varsinainen määränpää oli jo tavoitettu.

Miten sitten suoritetaan automatka yhdensuuntaisena? Vaihtoehtoja on kaksi: joko matkustetaan lentäen määränpäähän, hankitaan sieltä autot ja ajetaan kotiin; tai ajetaan autolla määränpäähän, jätetään se sinne ja matkataan lentäen kotiin. Jälkimmäinen vaihtoehdoista kuulosti alusta lähtien mielekkäämmältä (joskaan ei varmasti kaikkien mielestä järkevämmältä) määränpään tavoittelun kannalta ja sitä lähdettiin kehittämään.

Vaan kuka haluaa hylätä arvokkaan auton määränpäähän, mikäli sille ei ole potentiaalista ostajaa odottamassa? Toisekseen auton laatutason noustessa matkassa pienenee seikkailun osuus. Oma mausteensa on lähteä matkaan autolla jonka täydellisestä toimivuudesta matkan aikana ei ole varmoja takeita. Nämä kaksi ajatusmallia rakensivat lopullisen idean ytimen: matkaan lähdetään teknisesti epätäydellisillä, iäkkäillä ja/tai ranskalaisvalmisteisilla autoilla. Tästä johtaen sovittiin että auton olisi syytä olla reissuunlähtökunnossa max. 500e sijoituksella (mukaanlukien auton ostohinta Suomessa).

Myös reittisuunnitelmia on mahtunut mukaan useita. Ajetaanko suorinta reittiä vai katsotaanko matkan varrelle mielenkiintoisia välietappeja? Ajetaanko Tukholmasta lähtien vai mennäänkö ensin laivalla Saksaan josta varsinainen matka alkaisi, vai peräti Via Baltican kautta? Käydäänkö Legolandissa matkalla? Entä Nürburgringillä? Mennäänkö Alppien kautta? Kuinka vähällä Ranskassa oleskelulla reissu on mahdollista toteuttaa? Mielipiteitä on keskustelussa ollut liki yhtä monta kuin on keskustelijoita. Lopullisesti reittirunko ja muut asiat sovitaan lukkoon lähempänä reissun alkua niiden henkilöiden kanssa jotka ovat tosiasiassa osallistumassa. Tällä hetkellä oma näkemykseni reitistä on osapuilleen oheisen kartan mukainen.

DNSF Mediterranean Sea Scrapyard Run 2011

Idea on hyvin simppeli. Ostetaan halvin mahdollinen auto täynnä asennetta ja kurjuutta. Tällä kyseisellä kapistuksella ajetaan sitten muiden vastaavien autokuntien kanssa välimerelle. Päämääränä on Gibraltar. Alkuperäinen ajatus on kypsynyt jo vuosia kun osa tällekin reissulle lähteneistä taisteli aika lailla kilometrilleen saman matkan keskellä pohjoista Ruotsia ja Norjaa. Silloin jotkut kokivat Nordkapp:in turistirysän kaikessa kauneudessan. Sen sijaan puolet porukasta, urheasta taistelusta huolimatta, jäivät vatsataudin kourissa paskantamaan verta Kilpisjärvelle.

Allekirjoittaneen autokunta koostuu kahdesta yli 30 vuotiaasta miehestä, ja Datsun-Nissan Cherrystä jonka vuosimallia en edes muista. Itseasiassa en ole edes nähnyt koko autoa. Enkä ole edes varma haluanko nähdä ennen kuin minut haetaan kyytiin matkalla satamaan. Cherryä ainakin tuunataan niin vähän kuin mahdollista, käytännön syistä tupakansytyttimiä lisäillään ja sulakkeita niille parannellaan. Saa sitten matkalla laittaa laturiin kaikkea läppäristä kameraan. Navit jätetään kotiin, tai pidetään ainakin piilossa.

Reissu kaikessa kauneudessaan on suunniteltu ihan julkisesti, ja kuka tahansa saa käydä siihen keskusteluun kommentoimassa. Lopulliset lähtijät selvinnee kesäkuussa kun porukalla laitetaan ideariihi pystyyn jossain päin Suomea. Livenä paikanpäälle tulevat lienevät mukana tositarkoituksella. Tämän takia reittisuunnitelmat ovat melkoista sekamelskaa. Kaikilla on varmasti reissusta erilainen käsitys, ja ääripäät näistä poikkeavat todella paljon toisistaan.

Jos eksyit tähän blogiin jostain satunnaisesta paikasta niin varaa elämästäsi tunnista kahteen aikaa, ja lue koko rönsyilevä sekoilu täältä.

Näin ollen reissuun jää oikeastaan vain yksi fakta. Lähtö on heinäkuun alussa, ja ainakin viisi autoa on reissua varten ostettu. Mitään muuta ei sitten vielä tiedetäkään.

Käy myös tsekkaamassa reissun virallinen eventti Facebookissa!

Nimi reissulle kuitenkin jo on. Siitäkin huolimatta, että DNSF Ry ei tätä reissua järjestä niin siellä se on ideoitu. Ja kun lopulta päästään perille niin katsellaan hetki Gibraltarin maisemia, vetäydytään takaisin jollekin mukavalle rannalle Espanjan puolelle ja pistetään pikkuiset juhlat pystyyn. Pari kolme päivää äärimmäistä lepoa cerveza kainalossa ja lento kotiin.

Paitsi jos jotkut hullut päättävät ajaa sieltä takaisin...