Romulla Välimerelle

Palautetta saa aina toki antaa.

Edellinen kirjoitukseni on herättänyt nettifoorumeilla keskustelua ja ihan hyvä niin. Tässä muutamia vastauksia. Hydrauliseen alustaan tottumattomalle nokan äkillinen putoaminen vauhdista lähes aiheutti ns. lusikallisen kuraa -efektin. En tiedä pitäisikö alustan toimia näin, mutta tässä toimii. Muutenhan tuo keinuu kuin valtamerilaiva ikään, joka lienee tehtaan alkuperäinen tarkoituskin. Onnekseni en ole toistaiseksi ollut taipuvainen matkapahoinvointiin.

Akun navan korjaus oli kyllä nopeiten suoritettu surauttamalla päälle itseporautuva. Jos patentti ei kestä on hanskalokerossa useampi samanlainen ruuvi jatkokoulutusta varten. Henkilökohtaisesti eniten ihmetystä aiheuttaa se seikka miksi koko kenkä on alunperinkin väärän kokoinen? Linjatyömies kumonnut aamuviinimukinsa jatkoksi koko pullon? Normaalin näköinen akkukin näyttäisi olleen paikallaan jo pitkän tovin.

Tämä blogi on tottakai kirjoitettu hieman kieli poskessa, mutta koko juttu on totisinta totta eikä mitään ole itse keksitty. En todellakaan kuluttaisi useampaa sataa euroa tällaiseen mielenköyhään kulkupeliin, jota inhoan jo valmiiksi, jossei siitä mitään hyötyä olisi. Sehän olisi yhtä järkevää kuin maksaisi vaikka asuntolainaa pois pikavipillä. Ainakin erilaista, mutta ei järin taloudellista? Tässä tapauksessa hyötynä pidän taatusti ikimuistettavaa laitetta ja matkaa ystävien kera mahdollisesti läpi koko euroopan. Parhaassa tapauksessa saan auton romutettua tai myytyä määränpäässä ja tienaan ehkä osan lentolipun hinnasta takaisin. Ainakin toivon näin. Jos cittari aiheuttaa positiivisen yllätyksen ja vie perille asti lupaan kehua laitetta vuolaasti seuraavalle omistajalle. En kuitenkaan itse usko perille pääsyyn kuin ehkä jonkun toisen matkalaisen kulkuneuvon takapenkillä. Mutta taatusti yritetään ainakin.

Kokemuksia minulla on isosta läjästä mitä sekalaisempaa muutaman satasen talviautoa ja tällä kunniatikapuulla arvostan bx:n tällä hetkellä samalle tasolle ensimmäisen korin etuvetoasconan kanssa. Sitä autoa ja sen oikuttelua kestin kaksi viikkoa. Aika näyttää kuinka käy sitruunan kanssa, mutta takuuvarmasti on luvassa mielenkiintoinen reissu. Jos haluatte auttaa team sitruunan perille pääsyssä, arvon lukijat, voitte vaikka antaa solidaarisia korjailuvinkkejä? Näitä arvostavat varmasti muutkin autokunnat. Autoharrastajiahan tässä kuitenkin ollaan kaikki. Ja valtiovallan rokotuskohteina varmasti - merkkiin katsomatta.