Uutta materiaalia ulkona!

Kylläpä videoiden teossa onkin kestänyt... Joka tapauksessa päivät 6 ja 7 ovat nyt purkissa ja videomuotoinen matkatarina ehtinyt jo Espanjan puolelle Blanesiin. Käy katsomassa. :)

Päivä 6, Bormio IT - Arenzano IT

 
Päivä 7, Arenzano IT - Blanes ES

Vähiin käy ennenkuin vallan loppuu...

...reissun alkuun jäljellä oleva aika siis. Kovin äkkiä tultiin kevättalvesta tähän päivään, vaikka silloin tuntui että aikaa on vielä loputtomasti. Nyt tässä sitten perinteiseen tapaan matkakuume ja -jännitys kasvaa hetki hetkeltä, ja ajatukset seilaa aamusta iltaan vain siinä onko auto valmis, osallistujat valmiit, kaikki oheistavarat ja -dokumentit valmiit ja mitä kaikkea on unohtua matkasta. Hittolainen, lauantai-iltana riemukas retkikuntamme ajaa Turussa uskolliseksi toivotut rakkineensa Viking Isabellan uumeniin, ja kun ajorampit lyödään kiinni, voidaan todella sanoa että nyt se on alkanut. Mediterranean Sea Scrapyard Run 2011. Ensimmäinen. Ainoa.

Tässä matkakuumeessa houraillessa tuli myös järjestettyä uskollisille faneillemme ja muille kiinnostuneille tilaisuus treffata reissuporukkaa ja -kalustoa lähtöpäivänä, lauantaina 2.7.

Päivämme alkaa suuntaamalla ensin legendaariselle Ahveniston moottoriradalle Hämeenlinnaan. Siellä on tuolloin RADALLE.com Tuning.fi LIVE -tapahtuma jonka sisältöön voit tutustua tarkemmin suoraan sivuiltaan (http://www.radalle.com/uutiset/?cmd=uutinen&id=442). Tähtäämme tuonne klo 11:30 aikaan ja olemme paikalla klo 15 asti (ajat suuntaa-antavia).

Myöhemmin meidät tietenkin löytää Turun satamasta laivaan lastaamista odottamassa. Vikingin autopihalla meidät bongaa varmaankin klo 19 tienoilla ja sen jälkeen aina hetkeen jolloin käsky käy laivaan astua.

Tulkaa ihmeessä moikkaamaan ja tsemppaamaan!

Myöhään heränneille sponsoriehdokkaille vinkkinä, autojen kyljissä on vielä tilaa joten ehdotuksia saa esittää. :) Mobiili nettiyhteys matkalle on se toivotuin kädenojennus, se mahdollistaisi erittäin reaaliaikaisen blogaamisen ja olisi siksi varmasti mieleen myös faneillemme ja seuraajillemme.

115 tuntia lähtöön! Pitäisikö sanoa "vielä" vai "enää", varmaan vähän molempia. Se on ainakin varma että jännittää!

Automatkan mediaseksikkyys

Yllättävän paljon on blogi kerännyt julkisuutta. Tämä on silkkaa parhautta erityisesti sen takia, että kaikki mainostus on mennyt puskaradion kautta, eikä linkkiä ole ihan röyhkeimmillä tavalla levitetty. Kaikki palaute on ollut positiivista lukuunottamatta ranskalaisten autojen harrastajien nurinaa Chitikasta. Vastarinta on silti turhaa, jokainen näistä autoista tulee kohtaamaan karmivan kuoleman Espanjalaisessa puristimessa.

Helppoa rakkaasta kalustosta luopuminen ei silti tule olemaan. Moni reissuun lähtiöistä on yllättäen ottanut reissuauton jokapäiväiseen ajoon. Sorsanpojalla hiihdetään Hämeenlinna-Turku väliä jatkuvalla syötöllä, Kirsikka kuljettaa puoli Tamperetta töihin kuka milloinkin autoa tarvitsee, ja eräskin Colt pelasti juuri nuoren miehen jäätymiskuolemalta pääkaupunkiseudulla. Kuinka tappaa jotain niin kaunista joka vie perille läpi tuulen ja tuiskun? Tai ainakin muut kuin se Citroen.

Blogista ja kerhosta oli juttu paikallislehdissä. Nettiversio eri lehdistä löytyy googlella, mutta tässä ainakin yksi linkki. Linkin takana käsitellään ensin Taunus-fanin asioita, sen jälkeen kerrotaankin kuinka romut viedään välimeren maisemiin Suomalaisten silmistä. Kuka lie päätti juttujen järjestyksen?

Samalla onnitellaan tätä blogia 4000 kävijän ylittämisestä. Yritetään kertoa tämä kymmenellä kun tavoite alkaa lähestymään.

Ryhmä Sorsanpoika

No niin, ajattelin hiukan kertoilla käyttökokemuksia tuosta tuulen-nopeasta sorsanpojasta.

Mähän aloin käyttämään sorsaa heti kulkupelinä, kun käyntihäiriö saatiin paikallistettua. Vika löytyi pyörijästä, josta oli päässyt virtapiikki läpi. Hansikalokerosta löytyi vanha jota hiukan sipasin hiekkapaperilla ja avot, käyntiinhän tuo pamahti.

Vielä siis oli selvitty halvalla. Uutta osaa hakemaan motskanetistä (huimat3,50€) ja ai että kun meno maittoi hetkisen.

Pakkaset ja ryypytys teki sitten tenät yhdelle tulpalle, joten kaikki vaihtoon. Ei vieläkään ahdista varaosahinnat. :) Bensankulutus oli päivän verran aika huima, 20 litraa meni 20 kilometriin, puuh.

Kuskinpuolen ajovalon lasin sorsa päätti lämpötilanvaihteluista suivaantuneena pudottaa, kun lähdin tallilta yhtenä iltana.

Neitsytmatka suunnattiin Hyvinkäälle, ja reissusta selvittiin kunnialla jopa takaisin kotiin Turkuunkin. Seuraava pidempi matka oli Turku-Tampere-Turku, ja tämäkin reissu kunnialla läpi.

Kilometrejä on nyt kertynyt hiukan vajaa puolet reissun suunnitellusta ajomatkasta.

Tuntuu herättävän hilpeyttä (ja kateutta) kanssa autoilijoissa. Millon osotellaan sormella ja nauretaan, milloin ihan vaan jäädytään ja tuijotetaan. Hassua kyllä isot ja uudet autot tuntee palavaa halua polkea valoista, ei kyllä ymmärrä.

Maskotti tikru roikku hetkisen takapuskurin alla, mutta joku tunsi suunnatonta poistamisen tarvetta, ja viilsi kiinnitysnyörin poikki.

Kuvankaunis komentosilta.

Don`t Fuck with the duck!!

Opel Corsa vm. '85. Team Sorsanpoika ja fiilistelyä

Tällaisista reissuista on puhuttu aina, mutta yhtä usein ne ovat jääneet vain puheen tasolle. Kun kuulin tästä ensimmäisen kerran, en ollut vielä ehtinyt lukea DNSF:n foorumilla olevaa topikkia. Koko matkan ajatus sekä etenkin lopullinen kohdemaa varmistivat sen, että olin valmis lähtemään reissuun ja kiire oli kova päästä lukemaan mitä internetissä tästä kirjoitellaan. Alkuun ajattelin, että tälläkin kertaa on vain paljon puhetta, mutta hyvin nopeasti alkoi vaikuttaa siltä, että tällä kertaa nämä hullut ovatkin tosissaan, minä mukaan lukien. Se tässä porukassa onkin parasta, mitä hullumpi idea, sitä varmemmin se toteutetaan.

Ajatuksena oli, että jos ja kun sopiva auto tulee myyntiin sellainen ostetaan pois. Macce76, joka on tämän auton toinen kuski, surffasikin netissä sen verran ahkerasti, että löytyi auto, jossa oli leimaakin tulevalla elokuulle asti. Ongelmana oli auton hinta, joka oli alkujaan 600€, eli 100 euroa yli sovitun. Pari päivää tästä ja auton myyjällä oli mennyt hermot ja auton hinta oli tippunut 100 euroon! Ei muuta kuin soittoa myyjälle ja autoa katsomaan. Myyjä asui melkein naapurissa, noin 500 metrin päässä, joten autoa oli helppo mennä katsomaan.

Niinpä hetken päästä olimme pimeällä parkkipaikalla, tolkuttomassa pakkasessa katsomassa autoa, joka ei käynnisty. Oli kuulemma sammunut ajosta, eikä myyjällä ollut mielenkiintoa alkaa sitä korjaamaan eikä liioin tietoa mikä olisi vikana. Näin ollen totesimme, että auto on juuri sopiva ja kaupat sovittiin parin päivän päähän.

Pari päivää myöhemmin kävimme hinaamassa Sorsan kotiin. Ja on se vaan komia!

Auto saatiin suhteellisen helposti taas käyntiin ja se onkin ollut Maccella ajossa jo liki kahden tuhannen kilometrin verran. Itse olen Sorsaa ajellut vain pariin otteeseen. Jälkimmäisellä kerralla pakkasta oli noin 20 astetta ja autossa on minulle mystinen käsiryyppy. Yhdessä autossa aikaisemmin olen sellaista joutunut käyttämään ja tämäkin noin 8 vuotta sitten. Arvata saattaa, ettei homma mennyt ihan putkeen ja onnistuinkin tukehduttamaan auton noin sadan metrin päähän kotoa. Eikä niin millään käyntiin! Loppujen lopuksi sain auton taas käyntiin ja pääsin jatkamaan matkaa.. Kaipaa ehkä pientä totuttelua tuo käsiryyppy...

Nyttemmin Sorsalla on jo hinattu käyntiin perheen varsinainen käyttöauto, joka jostain syystä ei eräänä päivänä vain käynnistynyt. Voisi väittää, että Sorsa on jo ollut vähintään hintansa arvoinen. Ja se sisusta! Se on niin komea, että jo siitä olisi voinut maksaa satasen.

Reissua odotellessa,

Don't fuck with the duck!

Datsun Cherry (120A) -80, Ryhmä Kirsikka

Elettiin joulukuun 2010 puoltaväliä kun kyliltä alkoi kuulua huhuja ensimmäisistä Scrapyard-autojen hankinnoista. Sorsanpojille, Civagoille ja Shitikoille hekotellessa mieltä jäi askarruttamaan millaisen "helmen" sitä itse hankkisi. Toisia huonommaksi ei tietenkään voi jäädä ja mieli vetikin astetta vanhempiin laitteisiin (kajoamatta kuitenkaan potentiaalisiin tuleviin klassikoihin). Työntötankokone kaasariruokinnalla varustettuna kuulosti samalla sen verran idioottivarmalta ratkaisulta ettei perillepääsy pitäisi jäädä moottorin toiminnasta kiinni.

En olisi ikinä uskonut kuinka vaikeaa on hankkia auto tällaisilla kriteereillä. Riitti että auto maksaa max. 500e, leimaa riittää heinäkuulle ja että yleisvaikutelma on mahdollisimman karu (puheissa käytettiin termiä "karsee"). Näiden ohella pieni ripaus merkkiuskollisuuttakin saattoi vaikuttaa päätökseen...

Olin vuosien saatossa ehtinyt vallan unohtaa N10-korin olemassaolon autohistoriassa. Datsuneja Nettiautosta silmäillessä tällainen kuitenkin tuli vastaan ja lapsuusmuistot heräsivät henkiin: "Näitä pyöri 80-luvulla joka nurkalla ja ne oli jo silloin rumia!". Siinä se päätös tulikin samalla kertaa, Kirsikkaa lähdetään metsästämään.

Yksi hieno mattamusta yksilö ehti mennä nenän edestä (vaikkakin se olisi pitänyt hakea Lappeenrannasta joka olisi varmasti ollut oma seikkailunsa sekin) eikä tuonkorisia Nettiautossa ruuhkaksi asti ole. Yksi ajattoman sinertävä yksilö kuitenkin bongattiin, puhelimessa tingattiin hinta kohdalleen yhden heikkolaatuisen valokuvan perusteella ja pari päivää myöhemmin lähdettiin kotiuttamaan tätä kaunotarta Parkanosta. Matka ei sinällään ollut pahakaan, joskin Kirsikka puutui kohtalaisen herkästi ylämäkiin ja Sasin mäen huipulla mentiin nipinnapin kuuttakymppiä. Kotiin kuitenkin päästiin.

1.2-litrainen ehtymätön voimanlähde.

On kvartsikellot ja kierroslukumittarit, GL-varusteltu kun on.
Nopeusmittari näyttää hieman yläkanttiin.

Kori oli jopa yllättävän hyvässä kunnossa oletuksiin nähden. Iskaritorneistakin kolme on täysin moitteettomassa kunnossa, neljäs onkin sitten isompi kysymysmerkki. Tuleeko iskari tornista läpi ennen määränpäätä, mene ja tiedä. Kuljettajanpuoleisesta ovesta puuttuu lukkopesä kokonaan, on kuulemma pari omistajaa takaperin käynyt varkaat murjomassa. Nopeusmittarin vaijerista lienee enää yksi säie jäljellä. Kaasarin kanssa saa varmaan jumpata jossain kohtaa, tuntuu kovin laihalla käyvän ja edellämainittu mäkiin puutuminen johtunee juuri tästä. Kulkupuolta ei ainakaan paranna venähtänyt kaasuvaijeri, kaasarin kakkoskurkku alkaa raottumaan vasta kun kaasupoljinta painaa voimalla lattiamattoa vasten. Kaiken kaikkiaan juuri sellainen ostos mitä haettiinkin!

Hattuhyllystä löytyneen tarran perusteella Kirsikalla on aiemminkin ajaneet
itsevarmat ja laatutietoiset menestyjät.

DNSF Mediterranean Sea Scrapyard Run 2011

Idea on hyvin simppeli. Ostetaan halvin mahdollinen auto täynnä asennetta ja kurjuutta. Tällä kyseisellä kapistuksella ajetaan sitten muiden vastaavien autokuntien kanssa välimerelle. Päämääränä on Gibraltar. Alkuperäinen ajatus on kypsynyt jo vuosia kun osa tällekin reissulle lähteneistä taisteli aika lailla kilometrilleen saman matkan keskellä pohjoista Ruotsia ja Norjaa. Silloin jotkut kokivat Nordkapp:in turistirysän kaikessa kauneudessan. Sen sijaan puolet porukasta, urheasta taistelusta huolimatta, jäivät vatsataudin kourissa paskantamaan verta Kilpisjärvelle.

Allekirjoittaneen autokunta koostuu kahdesta yli 30 vuotiaasta miehestä, ja Datsun-Nissan Cherrystä jonka vuosimallia en edes muista. Itseasiassa en ole edes nähnyt koko autoa. Enkä ole edes varma haluanko nähdä ennen kuin minut haetaan kyytiin matkalla satamaan. Cherryä ainakin tuunataan niin vähän kuin mahdollista, käytännön syistä tupakansytyttimiä lisäillään ja sulakkeita niille parannellaan. Saa sitten matkalla laittaa laturiin kaikkea läppäristä kameraan. Navit jätetään kotiin, tai pidetään ainakin piilossa.

Reissu kaikessa kauneudessaan on suunniteltu ihan julkisesti, ja kuka tahansa saa käydä siihen keskusteluun kommentoimassa. Lopulliset lähtijät selvinnee kesäkuussa kun porukalla laitetaan ideariihi pystyyn jossain päin Suomea. Livenä paikanpäälle tulevat lienevät mukana tositarkoituksella. Tämän takia reittisuunnitelmat ovat melkoista sekamelskaa. Kaikilla on varmasti reissusta erilainen käsitys, ja ääripäät näistä poikkeavat todella paljon toisistaan.

Jos eksyit tähän blogiin jostain satunnaisesta paikasta niin varaa elämästäsi tunnista kahteen aikaa, ja lue koko rönsyilevä sekoilu täältä.

Näin ollen reissuun jää oikeastaan vain yksi fakta. Lähtö on heinäkuun alussa, ja ainakin viisi autoa on reissua varten ostettu. Mitään muuta ei sitten vielä tiedetäkään.

Käy myös tsekkaamassa reissun virallinen eventti Facebookissa!

Nimi reissulle kuitenkin jo on. Siitäkin huolimatta, että DNSF Ry ei tätä reissua järjestä niin siellä se on ideoitu. Ja kun lopulta päästään perille niin katsellaan hetki Gibraltarin maisemia, vetäydytään takaisin jollekin mukavalle rannalle Espanjan puolelle ja pistetään pikkuiset juhlat pystyyn. Pari kolme päivää äärimmäistä lepoa cerveza kainalossa ja lento kotiin.

Paitsi jos jotkut hullut päättävät ajaa sieltä takaisin...