Kuuppa, KumihuuliKajakki, Routakiila, Porkkanasorvi, Näkkäriraastin, rakkaalla lapsella on monta nimeä

Kaikkia juttuja pitäisi ehtiä tekemään ennenko on vanha ja väsynyt, eikä enää jaksa muuta kun istua terassilla keinussa ja ihailla mukamas niin hienoa auringonlaskua/nousua (oikeasti haikaillen niiden asioiden perään mitkä jäi nuorempana tekemättä)…

Ajatus Euroopan halki ajamisesta oli muhinut jo kauan ennen tämän reissun ideoimista.

2007 käytiin ajelemassa Route 66 samalla tiimillä millä olis tarkoitus lähteä tähänkin koitokseen.

Sain puhelun Pasilta tuossa tammikuussa, siinä kehotettiin ostamaan siisti Sivikki Gibraltarin reissua varten. Tästä ei vaan saa sen parempaa tarinaa aikaiseksi kun puhelu meni suurin piirtein näin: ”Osta sivikki 300:lla eurolla” ”Miksi?” ”Ostan toisen auton” ”Jos saan pitää talvirenkaat mukana?” ”Ok, sovitaan niin”. Tingin vielä että auto toimitetaan äidilleni Tampereelle joka tarvitsi väliaikaisesti jotain autoa.

Samalla keikalla kun kaiffarit lähti hakemaan toista autoa Pasille, kivikki tiputettiin Tampereelle trailerin kyydillä. Äitini hieman ehkä sekaisin tuntein otti Stanleyksikin kutsutun sivakon vastaan ja tuumaili siinä ettei kai sitä lahjahevosen suuhun kannata paljon tiirailla. Eihän se kaunis ollut, mutta katsastettu. Eniten ihmetystä herätti trailerikyyti, mutta se oli vain polttoaineteknisistä syistä rattailla, kun traileria tarvittiin kuulemma Corollaa varten joka tapauksessa. Se reissu onkin sitten ihan toinen tarina ja siihenkin liittyi ilmeisesti mutka tai kaksi.

Jossain pienessä päässäni olin sillä ajatuksella liikkeellä että Stanley on vain ns. backuppi jos en muuta keksi. Vähän ehkä tylsä ja liian varmakin. Niinpä Nettiautoa tuli selattua ahkeraan, lähes joka päivä. Eikä mitään missään, ei yhtään sellasta mikä herättää sen jonkun Fiiliksen tuolla takaraivossa että tämä on se, se auto. Kyllä te tiedätte sen tunteen kun löytyy jotain sellasta, mikä on pakko saada. Tämän auton kohdalla se heräsi, ikävä kyllä; budjetti menee aivan rajalle, auton pyyntihinta on tasan 500e. Katsastus yms. kulut pompauttaa hinnan niin kovaksi ettei kannata lähteä. Seurasin kuitenkin autoa nettiautossa. Päivänä eräänä kirosin kun ilmoitus oli hävinnyt., enkä ollut saanu aikaiseksi soittaa ja tinkiä hintaa. Jatkoin taas nettiauton selaamista ihan takki tyhjänä. Kunnes tämän viikon maanantai-iltana huomasin auton tulleen uudelleen myyntiin, nyt jopa muutaman kympin edukkaammalla hinnalla. Päätin sitten että huomenna tiistaina päivällä soittaisin myyjälle ja kyselisin hieman tarkemmin autosta, ilmoituksessa kun luki projektikuntoinen, se kun saattaa tarkoittaa mitä vain. Myyjän mukaan joku olisi autoa tulossa hakemaan, iski taas masennus. Keskiviikkona kuitenkin laitoin myyjälle viestin että jos auto on vielä tänään tallessa, voisin tulla sitä katsomaan. Toinen ostajaehdokas ei ollut saanut traileria, joten auto oli vielä myynnissä ensimmäiselle rahat tuovalle. Duunin jälkeen sitten mentiin autoa katsomaan, ja selvisi muutamia pieniä ehkä lisähaastetta tuovia seikkoja, kuten että auto on viimeksi katsastettu 1995, ja poistettu rekisteristä 97. Mutta se lähti käyntiin, ja sillä oli viimeksi ajettu viime lokakuussa. Hieno laite, upea suorastaan…

Jäätiin asiaa vielä pureskelemaan, kotona sitten funtsittiin ja mietittiin ja ajateltiin sekä spekuloitiin. Päädyttiin yksimieliseen päätökseen ostaa saabpi talteen. Vuosimalli ´79 SAAB 96 Super V4.

Tässä vaiheessa olin jo hieman pedannut auton reissukuntoon saattamiseen liittyviä asioita.

Mårbackan autohuolto Lohjalla lupautui ottamaan saabin hellään hoivaan ja tutkimaan kuinka paljon se oikeasti vaatii töitä reissukuntoon saattamiseksi.. Tuntuu ettei heille mikään homma ole liikaa, kaikki onnistuu.

Eiihän siinä sitten auttanut kun ottaa keskiviikkona siirtokilvet ja lähteä taisteleen auto Tikkurilasta Lohjalle. Päätin että trailerilla ei lähdetä liikkeelle, autot kun tykkää että niillä ajetaan.

Bensat oli ilmeisesti tankissa samalta aikakaudelta kun edellinen leimakin, käynti oli vähän epätasaista ja rykivää. Onneksi se bensa sitten loppui matkalla niin ei tarvinut siitäkään enää välittää, uutta tankkiin ja matka jatkui. Myyjä väitti tankin olevan täynnä, (mittari näytti myös täyttä) mutta ei, se loppui jo Veikkolan rampin jälkeen matkalla Lohjalle. Onneksi oli kaveri toisella autolla perässä niin saatiin lisää polttonestettä.

Vaihdelaatikossa/vapaakytkimessä on vähän jotain vikaa, ei aina tahdo vaihdetta löytyä, muuten ajolleen loistava, ei täristä, vaapu eikä viipu, menee eteenpäin kuin juna. Loistava valinta etten sanoisi. Hieman pelottaa että jos tuohon matkalla jotain vakavampaa vikaa tulee, siihen ei saa osia mistään.

Odotellaan Mårbackan autohuollon tuomiota että onko tuota edes mahdollista enää mitenkään järkevällä rahasummalla katsastaa, vai joutuuko luopumaan tästä vaihtoehdosta.

Alkaa vaan oikeasti se heinäkuu olla kokolailla ovella kolkuttelemassa….

On se vaan upea. J