torstai 3. helmikuuta 2011

Opel Corsa vm. '85. Team Sorsanpoika ja fiilistelyä

Tällaisista reissuista on puhuttu aina, mutta yhtä usein ne ovat jääneet vain puheen tasolle. Kun kuulin tästä ensimmäisen kerran, en ollut vielä ehtinyt lukea DNSF:n foorumilla olevaa topikkia. Koko matkan ajatus sekä etenkin lopullinen kohdemaa varmistivat sen, että olin valmis lähtemään reissuun ja kiire oli kova päästä lukemaan mitä internetissä tästä kirjoitellaan. Alkuun ajattelin, että tälläkin kertaa on vain paljon puhetta, mutta hyvin nopeasti alkoi vaikuttaa siltä, että tällä kertaa nämä hullut ovatkin tosissaan, minä mukaan lukien. Se tässä porukassa onkin parasta, mitä hullumpi idea, sitä varmemmin se toteutetaan.

Ajatuksena oli, että jos ja kun sopiva auto tulee myyntiin sellainen ostetaan pois. Macce76, joka on tämän auton toinen kuski, surffasikin netissä sen verran ahkerasti, että löytyi auto, jossa oli leimaakin tulevalla elokuulle asti. Ongelmana oli auton hinta, joka oli alkujaan 600€, eli 100 euroa yli sovitun. Pari päivää tästä ja auton myyjällä oli mennyt hermot ja auton hinta oli tippunut 100 euroon! Ei muuta kuin soittoa myyjälle ja autoa katsomaan. Myyjä asui melkein naapurissa, noin 500 metrin päässä, joten autoa oli helppo mennä katsomaan.

Niinpä hetken päästä olimme pimeällä parkkipaikalla, tolkuttomassa pakkasessa katsomassa autoa, joka ei käynnisty. Oli kuulemma sammunut ajosta, eikä myyjällä ollut mielenkiintoa alkaa sitä korjaamaan eikä liioin tietoa mikä olisi vikana. Näin ollen totesimme, että auto on juuri sopiva ja kaupat sovittiin parin päivän päähän.

Pari päivää myöhemmin kävimme hinaamassa Sorsan kotiin. Ja on se vaan komia!


Auto saatiin suhteellisen helposti taas käyntiin ja se onkin ollut Maccella ajossa jo liki kahden tuhannen kilometrin verran. Itse olen Sorsaa ajellut vain pariin otteeseen. Jälkimmäisellä kerralla pakkasta oli noin 20 astetta ja autossa on minulle mystinen käsiryyppy. Yhdessä autossa aikaisemmin olen sellaista joutunut käyttämään ja tämäkin noin 8 vuotta sitten. Arvata saattaa, ettei homma mennyt ihan putkeen ja onnistuinkin tukehduttamaan auton noin sadan metrin päähän kotoa. Eikä niin millään käyntiin! Loppujen lopuksi sain auton taas käyntiin ja pääsin jatkamaan matkaa.. Kaipaa ehkä pientä totuttelua tuo käsiryyppy...

Nyttemmin Sorsalla on jo hinattu käyntiin perheen varsinainen käyttöauto, joka jostain syystä ei eräänä päivänä vain käynnistynyt. Voisi väittää, että Sorsa on jo ollut vähintään hintansa arvoinen. Ja se sisusta! Se on niin komea, että jo siitä olisi voinut maksaa satasen.

Reissua odotellessa,



Don't fuck with the duck!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti