Omalla kohdalla auton hankintaan liittyvä fiksaatio löytyy jo varhaisesta lapsuudesta: Faija on henkeen ja vereen shitikkamies. Arsenaalissa on minun elinaikanani ollut GS (peltipuskureilla), GSA (lähes sama, mutta muovipuskureilla), BX 14 karvalakkimalli, BX 19GT (aikansa huippumalli), toinen 19GT, taantuman kohdatessa AX, sit taas BX 16TRS, sit Xantia 1.8 8v, sit 1,8 16v, ja nykyään kolmas Xantia menossa.
Tämän tiimin kulkineeksi osui siis kohtalon nimeämänä Citroën BX. Olin jo kauan aikaisemmin päättänyt omistavani vielä joskus BX:än, vaikka vain 3kk leimalla, mutta kuitenkin. Tämä auto oli kuitenkin juuri leimattu, ja leimaa siis 02-2012 asti, mutta ei se luotettavuutta aina meinaa, siitä hetken kuluttua.
Auto lojui pihassa tovin jos toisenkin ja kilometrejä kertyi todella verkkaiseen tahtiin. Eräänä päivänä minimaalisten ajojen tuoksinassa BXn mittaristoon ilmestyi punaiset stop-valot. Hydraulinesteen vuoto havaittiin edellisen omistajan letkunpaikkauskohdasta. Lisää mömmöä säiliöön ja lisää ajoa, mitäs pienistä. Sitten tuli hetki, jolloin käyttis meni huoltoon ja piti suorittaa työmatka Lahdesta Kotkaan ja takaisin. Luottavaisin mielin ajattelin BXn kestävän, pitäisihän sillä tuhansien kilometrien matka kuitenkin ajella kesällä. Paskat ja vitut. Tuon tiistain aamuna BX ei ensin tahtonut käyntiin. Harraste Skylinestä akku vaan messiin ja kaapeleilla käyntiin. Oli kuitenkin ollut kylmä yö, eihän nämä ongelmat kesällä tule vaivaamaan. Lämpimissä maissa toimii huonotkin akut paremmin kuin täällä pohjolassa. Kouvolaan mennessä shitikan sielunnestettä LHMää jouduin lisäämään jo litran verran. Kotkan lähistöllä vaiva muuttui astetta vakavammaksi kun ilmeisesti nesteen vähyydestä johtuen hydraulikompura hirtti kiinni ja hihna paloi poikki. Onneksi Kotkasta löytyi DNSF-harrastajapariskunta Jankka & Tinttu, joilta sain auton lainaan ja työasiat hoidettua. Tämän jälkeen onnistui vielä uuden hihnan metsästäminen ja helpohko asennus ja kotimatkan alkaminen. Puolimatkassa Kouvolan suuntaan hihna hirtti taas kiinni, mutta ajelin päättäväisesti kotia kohti välittämättä tapahtuneesta. Kouvolan kohdalla paineet olivat sen verran kadonneet, perä laahasi jo sen verran pahasti, ettei kulkeminen enää tuntunut turvalliselta. Soitto Autoliiton tiepalveluun ja hihnaa tilaukseen. Päivystävä kaveri ajeli Kausalasta uuden hihnan kanssa paikalle ja matka jatkui. Hinnaksi tuli 45e (hälytysmaksu 15e, hihna 7e ja jannulle km-korvaukset 23e) Soitin kaverille kun perään lähti ajelemaan, että jos kohta näkyy savua ja hihna leikkaa kiinni, niin ajelen kuitenkin väkisin kotiin Lahteen asti, ei tarvitse hätääntyä. Taas se parikymmentä kilometriä ja hihna poiki ennustetusti. Tällä kertaa vahingosta oppineena vältin jarrun painamista, se ku vie elintärkeitä paineita. Moottorijarrua käyttäen pääsin alle kilometrin päähän kotoani ennen kuin takarenkaat alkoivat hangata kaariin, mutta ajoin kotipihaan siitä välittämättä. Sitten kiroilua laitteen epäluotettavuudesta ja seuraavana päivänä ongelmaan tutustumista. Vuotokohdan teippiviritelmän alta paljastui katsurille hienosti läpi mennyt ongelman ratkaisu: poikki menneen hydrauliletkun päälle oli kiedottu polkupyörän sisäkumin kaltaista kumikaistaletta ja se kahdella klemmarilla kiinni. Tämän päälle rättiä imemään mahdollinen vuoto ja loppusilaus mustalla jeesusteipillä. Purettuani tämän paskan liitin samat letkun päät lähes ilmaisella motonetin liitospalalla ja samoilla klemmareilla ja vuoto ainakin ekan testilenkin perusteella oli tyrehtynyt. Näitä vuotoja on sittemmin ilmennyt lisää ja meininkin tuntuu olevan sellainen, että jokaisen ajopäivän jälkeen tarvitaan yksi huoltopäivä.
Matkalle kaavaillut renkaat olivat y
llättävän huonossa hapessa, mutta onneksi Jone Lahden Launeen Vianorilta pyöräytti hieman tuoreempaa käytettyä kumia alle. Ensimmäiset mainostilat selkeästi ansaittu.
huikeeta vaan.
VastaaPoista