Datsun Cherry (120A) -80, Ryhmä Kirsikka

Elettiin joulukuun 2010 puoltaväliä kun kyliltä alkoi kuulua huhuja ensimmäisistä Scrapyard-autojen hankinnoista. Sorsanpojille, Civagoille ja Shitikoille hekotellessa mieltä jäi askarruttamaan millaisen "helmen" sitä itse hankkisi. Toisia huonommaksi ei tietenkään voi jäädä ja mieli vetikin astetta vanhempiin laitteisiin (kajoamatta kuitenkaan potentiaalisiin tuleviin klassikoihin). Työntötankokone kaasariruokinnalla varustettuna kuulosti samalla sen verran idioottivarmalta ratkaisulta ettei perillepääsy pitäisi jäädä moottorin toiminnasta kiinni.

En olisi ikinä uskonut kuinka vaikeaa on hankkia auto tällaisilla kriteereillä. Riitti että auto maksaa max. 500e, leimaa riittää heinäkuulle ja että yleisvaikutelma on mahdollisimman karu (puheissa käytettiin termiä "karsee"). Näiden ohella pieni ripaus merkkiuskollisuuttakin saattoi vaikuttaa päätökseen...

Olin vuosien saatossa ehtinyt vallan unohtaa N10-korin olemassaolon autohistoriassa. Datsuneja Nettiautosta silmäillessä tällainen kuitenkin tuli vastaan ja lapsuusmuistot heräsivät henkiin: "Näitä pyöri 80-luvulla joka nurkalla ja ne oli jo silloin rumia!". Siinä se päätös tulikin samalla kertaa, Kirsikkaa lähdetään metsästämään.

Yksi hieno mattamusta yksilö ehti mennä nenän edestä (vaikkakin se olisi pitänyt hakea Lappeenrannasta joka olisi varmasti ollut oma seikkailunsa sekin) eikä tuonkorisia Nettiautossa ruuhkaksi asti ole. Yksi ajattoman sinertävä yksilö kuitenkin bongattiin, puhelimessa tingattiin hinta kohdalleen yhden heikkolaatuisen valokuvan perusteella ja pari päivää myöhemmin lähdettiin kotiuttamaan tätä kaunotarta Parkanosta. Matka ei sinällään ollut pahakaan, joskin Kirsikka puutui kohtalaisen herkästi ylämäkiin ja Sasin mäen huipulla mentiin nipinnapin kuuttakymppiä. Kotiin kuitenkin päästiin.

1.2-litrainen ehtymätön voimanlähde.

On kvartsikellot ja kierroslukumittarit, GL-varusteltu kun on.
Nopeusmittari näyttää hieman yläkanttiin.

Kori oli jopa yllättävän hyvässä kunnossa oletuksiin nähden. Iskaritorneistakin kolme on täysin moitteettomassa kunnossa, neljäs onkin sitten isompi kysymysmerkki. Tuleeko iskari tornista läpi ennen määränpäätä, mene ja tiedä. Kuljettajanpuoleisesta ovesta puuttuu lukkopesä kokonaan, on kuulemma pari omistajaa takaperin käynyt varkaat murjomassa. Nopeusmittarin vaijerista lienee enää yksi säie jäljellä. Kaasarin kanssa saa varmaan jumpata jossain kohtaa, tuntuu kovin laihalla käyvän ja edellämainittu mäkiin puutuminen johtunee juuri tästä. Kulkupuolta ei ainakaan paranna venähtänyt kaasuvaijeri, kaasarin kakkoskurkku alkaa raottumaan vasta kun kaasupoljinta painaa voimalla lattiamattoa vasten. Kaiken kaikkiaan juuri sellainen ostos mitä haettiinkin!

Hattuhyllystä löytyneen tarran perusteella Kirsikalla on aiemminkin ajaneet
itsevarmat ja laatutietoiset menestyjät.