Outo kolina etupäästä.

Eräänä kauniina kesäpäivänä partioidessani ex-poliisi-saballa Hämeenlinnan moottoritiellä, kantautui nappikuulokkeista soivan Jaakko-Tepon äänen yli outo kolina. Voimakas ääni säikäytti pahemman kerran, ja mieleeni tuli jo kauhu-skenariot, kuinka juuri uusittu vetari katkeaa ja keskeyttää matkanteon. Kaasu ylös ja nopeuden tiputus n. 100 km/h vauhtiin; kolina vain jatkuu. Aloin jo etsiskellä sopivaa levähdyspistettä tai ramppia, jossa voisin ihmetellä kolinan alkuperää tarkemmin. Auto ei kuitenkaan tärissyt, ei pykinyt mitenkään ja vedotkin oli tallella, joten rohkenin pienellä riskilläkin jatkaa matkaani pysähtymättä kolinan jatkuessa. Luotto Saabbiin on kova.


Jaakko-Teppo jatkoi trubaduurimaiseen tyyliinsä, kunnes laulun keskeytti saapuva puhelu. Helleaallon tuoman kyttähien takia olin ruuvannut ikkunat täysin auki ja kääntänyt pöheltimet täysille. Mekkala oli kabiinissa niin hurja, että veivasin ikkunat ja puhaltimet pienemmälle, jotta kuulisin puhelimen kaiuttimesta edes jotain. Kaveri se sieltä soitteli työasioissa. Asiat saatiin sovittua ja puhelu lopetettiin. Puhelun jälkeen havahduin siihen, että kolina oli kadonnut.


Vaikka kyseinen kamu onkin aika kova sälli autoasioissa, niin puhelun voimalla hän ei kuitenkaan kolinaa voinut mitenkään korjata. Tästä lähtikin prosessi aivoissani käyntiin, että mitä tapahtui puhelun tullessa, joka aikaansai kolinan loppumisen. Ikkunat auki, ei kolinaa. Pöhellin täysille ja kamala kolina alkoi. Heureka! Pöheltimen ropellin on oltava jotenkin puolittain irti ja kierrosten kasvaessa se osuu ”johonkin”. Näin se vika selvisi. En todellakaan aio avata pöheltimiä siitäkään huolimatta, että keskieuroopassa on hyvin suurella todennäköisyydellä vielä kuumempi kuin Suomessa, vaan tulisin asentamaan jotain lisätuulettimia kojelaudalle.


Tarina jatkuu.

Viikonloppuna asentelimme autoon soitinta,
jotta matkanteko ei kävisi tylsäksi pitkää siivua ajettaessa. Kolinakin oli vielä tallella pöheltimen kakkos ja kolmos asentoa käytettäessä. Tarkkasilmäinen 2. kuski havaitsi konepellin läpi puhaltimen ilmanottoaukoista jotain punaista. Konepelti auki ja epäilykset varmistuivat; pöheltimen ilmanottoaukossa on Koffin Lite -tölkki kolisemassa. Hehe hee! Siellä se on poukkoillut ja kolissut kuin viimeistä päivää jo pidemmän aikaa.


Muistiini palautui Saabilla tehty seminaarimatka Z-Power:ille CNC jyrsimeen tutustumaan. Matka toteutettiin yhdessä Team Shitikan kakkos- ja Team Kirsikan ykköskuskien kanssa. Seminaareilla luonnollisesti nautitaan ”muutama” olut, eikä tämäkään kerta ollut poikkeus. Aiemmin mainittu kaveri osallistui seminaariin myös. Heebo oli tehnyt jo matkan alkumetreillä pikku jekun Saballe, ja kaatanut Koffin Liten hattuhyllylle. Ehkä tämä kyseinen tölkki päätyi samaisen jekuttelijan toimesta loppujen lopuksi tuonne pöheltimen ilmanottoaukkoon... ;)

Hitto minkä näköisiä jätkiä!

Kajakki testikäytössä

Piti lähteä hieman ulkoiluttamaan saappia alastaroon FPDA:n kisoja katsomaan. Tästä sitten kuuli myös ryhmä Kisrsikan ja Reinikaisten väkeä ja vaativat oikein päästä istumaan saabin takapenkille 200km:n matkan.

Eihän siinä auttanut kun koukata vähän lisää matkaajia kyytiin Hyvinkäältä ja keula kohti Alastaroa. Matka meni vähän turhankin eleettömästi. Ei minkäänlaisia ongelmia pysyä muun liikenteen mukana tälläkään kuormalla, joka yllätti niin minut kun matkustajatkin. Moottoritielläkin saappi kykenee, 5 päällä ihan normaaliin 120:n matkavauhtiin, ja ehkä oltas kovempaakin menty, mutta jätetään ne nopeuskokeilut sitten saksan autobaanoille ;)

Saapashan sai siis tuossa joku viikko takaperin uuden kytkimen, ja Saab clubin foorumilta avunpyyntööni vastasi Juha, jonka kanssa ensin putsattiin kaasutin, säädettiin sytkä, ja paljon muuta pikkujuttua, myöhemmin hän vielä vaihtoi uuden kaasuttimen ja sääti venttiilit, ilmaiseksi! Harvassa tällaista harrastushenkisyyttä enää nykyään löytyy, kiitoksia vielä jos vaikka satut blogia lukemaan. Kuuppa on nyt toiminut mulla päivittäisessä ajossa viikon verran, 1000km takana. Enkä kertaakaan ole huoltoasemalta tankilta vielä päässyt illman että joku tulee kyselemään että mistä tällänen on löytynyt ja kertomaan että on myös aikoinaan omistanut moisen. Alastaroon mennessä Forssan ABC:lla tuli mies kertomaan että kolme on purettu ja kasattu tällaisia ja poistui paikalta kuin Horatio konsanaan, ilmekään värähtämättä.

Rengasongelma on minulla vielä ratkaisematta, saapin alla olevissa pyörissä on pintaa juuri ja juuri laillisen verran, ja paistotkin on varmaan 90 luvun alusta. Renkaat halkeamia täynnä että oikeen hirvittää. Autoa hankkiessani en tullut ees aajatelleeksi että eihän tuon kokoisia pyöriä enää juuri muissa kun näissä ja kuplissa käytetä, joten saatavuus on heikkoa.

Toki rahalla saa kaupasta uudet, mutta ymmärtänette ettei se tässä kohtaa ole kovin viisasta alkaa sijoittamaan useampaa satasta rengaskierrokseen.

Matkakuume on täälläkin kova. Saapasta on varusteltu muutamilla tupakansytytinpistokkeilla tulevia gadgetteja varten. Saabista löytyy myös 7” navigaattori TV-virittimellä ja kaikilla muilla mahdollisilla herkuilla, peittää muuten puoli tuulilasia. 

Soittimeksi löytyi edukkaasti LG:n mp3 soitin ja oviin upotin vähän isommat kajarit niin kuuluu musiikki moottoritievauhdeisssakin. 

Varustelu jatkuu....  :)

Niin vähän aikaa, niin paljon tehtävää..

Otsikko kertoo oleellisimman. Valmistautuminen reissuun on ollut tähän asti pääosin raha-asioiden hoitamista kuntoon. Työpaikka vaihtui pääsiäisen tienoilla ja uskoin vahvasti että edellisen työnantajan lopputilistä riittää tämän reissun läpi selviämiseen. Noh..niinhän siinä kävi että ne rahat meni ihan parin vanhan laskun hoitoon ja normaaliin elämiseen. Piti keksiä jotain mistä saisi suunnilleen saman verran rahaa tilalle. Ratkaisu löytyi läheltä. Yksi harrasteautoista oli jäänyt kesken ja motivaatio siihen oli kadonnut tyystin. Oli myytävänä julkisesti vuodenvaihteessa, mutta sillon ei kelvannut kenellekään. Tiesin että eräs tuttu etsii juurikin tuon mallista projektia itselleen. Saatiin hinta kohdalleen ja auto (tai se mitä siitä oli jäljellä) vaihtoi omistajaa. Siinä sen ongelman ratkaisu :)

Sitten..auto ja sen kunnostus. Paperit Temprasta tehtiin 17.4 ja tuolloin näytti että on reilusti aikaa laittaa italianorhi iskuun. Alkuun oli virtaa ja suurinosa korjauksista tehtiinkin ekana viikonloppuna. Vapun jälkeen ei ole tehty juuri mitään ja se kostautuu nyt. Onneksi isoimmat tuli tehtyä tosiaan jo heti alkuun. Viime viikon torstaina pääsin kaverin työpaikalle nosturille katsomaan viimeiset paikat kuntoon ja otettiin päästöt. Meininki oli että perjantaina olisi katsastus. No sehän meni aivan pieleen. Verkkopankki hukkasi yhden maksun ja pankissakin kuulivat vielä väärin viitteen niin se sitten jäi. Tänään oli se päivä kun kaikki oli kunnossa katsastusta varten. Eihän se leima kerralla tullut. Yksi ruostepaikkaus vielä ja toisen takapyörän akselinlaakeri oli väljä. Erikoisen mallinen ratkaisu tuossa se alatukivarsi-napayhdistelmä. Osakin löytyi 35 euron hintaan varaosaliikkeestä. Se on siis huomenna tiukka ilta kun pitäisi ehtiä paikkaamaan se ruostekohta, vaihtamaan se laakeri ja valmistella keskiviikko-illan maalaus.
Kyllä, luitte oikein. Väri vaihtuu. Ja tästä kiitokset paljolti Helsinkiläiselle Decovärille. Olin kuullut monesta paikkaa että on asiallinen pulju ja että sieltä kannattaa kysyä mitä heillä on tarjota. Soitin ensin ja selvitin mitä tarvitsen ja miksi. Menin paikanpäälle ja sain reilun purkin väriä ja ohentimen oikein sopivaan hintaan.
Värinvaihto kuitenkin siksi että meidänkin tiimillä on teema valittu ja nykyinen väri ei istu siihen. Auton ulkonäkö on pääpiirteittäin selvillä, mutta joitakin yksityiskohtia hiotaan vielä. Uusi lookki pitäisi olla valmis myöhemmin tällä viikolla. Älkää siis menkä kauas ;)
Miehistön vaatetus on suurin ongelma..ainakin toistaiseksi. Sitäkin mietitään ja yritetään löytää omannäköisiä rytkyjä :) Pari kontaktia on luotu ja luultavasti ehtii vasta ensi viikolla käymään ko. liikkeissä katsomassa heidän tarjontansa.

Lisää kuvia ja tarinaa siis tulossa aivan lähi-aikoina.  

Maine kasvaa vauhdilla

Romulla Välimerelle -projektin toteutus lähenee, lähtijöiden into kasvaa ja taustajoukkojenkin kiinnostus osoittaa kasvun merkkejä. Tämän blogin lukijamäärät ovat jyrkässä nousussa ja sehän ei haittaa meitä ollenkaan. 10 tuhannen lukijan raja rikottiin 8 päivää sitten ja nyt ollaan jo hyvän matkaa kolmannellatoista tuhannella. Nyt kannattaa viimeistään alkaa seuraamaan valmistautumista tarkkaan, ollaanhan tässä toteuttamassa ylettömän typerää mutta samalla erittäin kiinnostavaa ja monille ainutlaatuista tempausta. Itsellekin homman kokonaisuus alkaa hiljalleen valjeta ja se vain lisää poltetta päästä tien päälle. 26 päivää on ikuisuudelta tuntuva aika odottaa reissua jonne on halunnut tosissaan lähteä jo joulukuun 21. päivästä viime vuoden puolella (päivä jolloin Kirsikka siirtyi omistukseeni). Joko mennään?!

Kevään mittaan reissustamme on ollut puhetta muutamissa alueellisissa ilmaislehdissä mutta muilta osin suuren yleisön tietämys on ollut hyvin rajattua, johtuen varsinaisen tiedottajan puuttumisesta ja myös siitä että periaatteen tasolla emme julkisuutta reissulle tarvitse. Se ei ole meidän motiivimme reissulle kuten esim. "Kaivuri-Mutasella" taisi olla, me lähdemme matkaan seikkailemaan ja pitämään hauskaa. Toiselta kannalta ajateltuna ei julkisuudessa ole odotettavissa olevia lieveilmiöitä, ja jos joku nauttii reissumme seuraamisesta niin sehän ei ole meiltä lainkaan pois. Päinvastoin, olen henkilökohtaisesti erittäin hyvilläni jos meille hauskat kommellukset antavat viihdettä myös muille.

Eilen sunnuntaina oli se päivä kun reissustamme mainittiin ensimmäistä kertaa valtakunnallisessa mediassa. Kiitos tästä kuuluu Arto "Leiska" Leinoselle joka vei juttumme radio SuomiPopin viikonloppuohjelmaan jota juontaa. Leiska on tuttu useille reissuun lähtijöille ja yhdistävän harrastuksen parissa asia tuli puheeksi menneenä viikonloppuna. Kuulemma tarinastamme oli kiinnostuttu myös muualla kanavan toimituksessa, jatkoa mahdollisesti seuraa. Ohjelmassa oli mukana Liikkuvan Poliisin tiedottaja (nimi ei jäänyt mieleen) joka uskoi etenkin Reinikaisten Saabin selviämiseen määränpäähän ja tarvittaessa takaisinkin. Mainitsi lisäksi että jos kyseessä olisi automaattivaihteinen malli, ei sillä tulisi liian kovaa ajettua. Reinikaisten yksilössä on kuitenkin manuaalivaihteet joten ei hätää sen puoleen. :)

Hitto, 26 päivää. Miten tässä malttaa odottaa siihen asti?

Ai niin, viikonloppuna tuli bongattua reissuun lähtijöitä Alastarolla edustushommissa. Mukana oli porukkaa niin ryhmä Kirsikasta, Sitruunasta, Reinikaisista ja vielä nimeämättömästä Fiat Tempran tiimistä. Seurue saapui (ja myös lähti) asiaankuuluvasti reissuauto Saabilla, yhteensä viisi henkeä jousilla oli ja tunnelma oli selkeästi tiivis.

Toinen valkoinen ranskis

Kun kuulin suunnitelmia tällaisesta reissusta, tiesin välittömästi osallistuvani siihen. Matkantekovälinettä miettiessäni olin aika avoin ja mielessä olikin joku farmarimalli mahdollisten autossa majoittautumisten mukavuusseikkojen parantamisena. Tuli sitten kuitenkin ostettua tällainen:

Omalla kohdalla auton hankintaan liittyvä fiksaatio löytyy jo varhaisesta lapsuudesta: Faija on henkeen ja vereen shitikkamies. Arsenaalissa on minun elinaikanani ollut GS (peltipuskureilla), GSA (lähes sama, mutta muovipuskureilla), BX 14 karvalakkimalli, BX 19GT (aikansa huippumalli), toinen 19GT, taantuman kohdatessa AX, sit taas BX 16TRS, sit Xantia 1.8 8v, sit 1,8 16v, ja nykyään kolmas Xantia menossa.

Tämän tiimin kulkineeksi osui siis kohtalon nimeämänä Citroën BX. Olin jo kauan aikaisemmin päättänyt omistavani vielä joskus BX:än, vaikka vain 3kk leimalla, mutta kuitenkin. Tämä auto oli kuitenkin juuri leimattu, ja leimaa siis 02-2012 asti, mutta ei se luotettavuutta aina meinaa, siitä hetken kuluttua.

Auto lojui pihassa tovin jos toisenkin ja kilometrejä kertyi todella verkkaiseen tahtiin. Eräänä päivänä minimaalisten ajojen tuoksinassa BXn mittaristoon ilmestyi punaiset stop-valot. Hydraulinesteen vuoto havaittiin edellisen omistajan letkunpaikkauskohdasta. Lisää mömmöä säiliöön ja lisää ajoa, mitäs pienistä. Sitten tuli hetki, jolloin käyttis meni huoltoon ja piti suorittaa työmatka Lahdesta Kotkaan ja takaisin. Luottavaisin mielin ajattelin BXn kestävän, pitäisihän sillä tuhansien kilometrien matka kuitenkin ajella kesällä. Paskat ja vitut. Tuon tiistain aamuna BX ei ensin tahtonut käyntiin. Harraste Skylinestä akku vaan messiin ja kaapeleilla käyntiin. Oli kuitenkin ollut kylmä yö, eihän nämä ongelmat kesällä tule vaivaamaan. Lämpimissä maissa toimii huonotkin akut paremmin kuin täällä pohjolassa. Kouvolaan mennessä shitikan sielunnestettä LHMää jouduin lisäämään jo litran verran. Kotkan lähistöllä vaiva muuttui astetta vakavammaksi kun ilmeisesti nesteen vähyydestä johtuen hydraulikompura hirtti kiinni ja hihna paloi poikki. Onneksi Kotkasta löytyi DNSF-harrastajapariskunta Jankka & Tinttu, joilta sain auton lainaan ja työasiat hoidettua. Tämän jälkeen onnistui vielä uuden hihnan metsästäminen ja helpohko asennus ja kotimatkan alkaminen. Puolimatkassa Kouvolan suuntaan hihna hirtti taas kiinni, mutta ajelin päättäväisesti kotia kohti välittämättä tapahtuneesta. Kouvolan kohdalla paineet olivat sen verran kadonneet, perä laahasi jo sen verran pahasti, ettei kulkeminen enää tuntunut turvalliselta. Soitto Autoliiton tiepalveluun ja hihnaa tilaukseen. Päivystävä kaveri ajeli Kausalasta uuden hihnan kanssa paikalle ja matka jatkui. Hinnaksi tuli 45e (hälytysmaksu 15e, hihna 7e ja jannulle km-korvaukset 23e) Soitin kaverille kun perään lähti ajelemaan, että jos kohta näkyy savua ja hihna leikkaa kiinni, niin ajelen kuitenkin väkisin kotiin Lahteen asti, ei tarvitse hätääntyä. Taas se parikymmentä kilometriä ja hihna poiki ennustetusti. Tällä kertaa vahingosta oppineena vältin jarrun painamista, se ku vie elintärkeitä paineita. Moottorijarrua käyttäen pääsin alle kilometrin päähän kotoani ennen kuin takarenkaat alkoivat hangata kaariin, mutta ajoin kotipihaan siitä välittämättä. Sitten kiroilua laitteen epäluotettavuudesta ja seuraavana päivänä ongelmaan tutustumista. Vuotokohdan teippiviritelmän alta paljastui katsurille hienosti läpi mennyt ongelman ratkaisu: poikki menneen hydrauliletkun päälle oli kiedottu polkupyörän sisäkumin kaltaista kumikaistaletta ja se kahdella klemmarilla kiinni. Tämän päälle rättiä imemään mahdollinen vuoto ja loppusilaus mustalla jeesusteipillä. Purettuani tämän paskan liitin samat letkun päät lähes ilmaisella motonetin liitospalalla ja samoilla klemmareilla ja vuoto ainakin ekan testilenkin perusteella oli tyrehtynyt. Näitä vuotoja on sittemmin ilmennyt lisää ja meininkin tuntuu olevan sellainen, että jokaisen ajopäivän jälkeen tarvitaan yksi huoltopäivä.

Matkalle kaavaillut renkaat olivat yllättävän huonossa hapessa, mutta onneksi Jone Lahden Launeen Vianorilta pyöräytti hieman tuoreempaa käytettyä kumia alle. Ensimmäiset mainostilat selkeästi ansaittu.

Tampereen osaston huolto/valmistelupäivä (ja ilta)

Reissuun on päivälleen kuukausi aikaa, pelottavan vauhdikkaasti päivät kuluvat. Vielä hetki sitten lumi oli maassa ja reissusta puhuttiin kauas tulevaisuuteen tähystäen. Autoille ei mitään isompaa tarvitse tehdä mutta ettei ne pienetkin jutut jää vallan viime tinkaan, keksittiin helatorstain kunniaksi järjestää pienet huoltoiltamat Tampereen porukan kesken keskiviikko-iltana. Tilaisuutta kunnioitti myös Team Sitruunan lahtelainen co-pilot Markus. Siinä vaiheessa kun iltamia varten kävin töistä lähdettyäni hankkimassa pallogrillin, hiiliä ja olutta, tiesin ettei tuona iltana mitään merkittäviä huoltotoimenpiteitä tehdä. Rentoa illanviettoa hyvässä seurassa, mikäs sen parempaa.

Paikalle saavuttuani sain motkotusta siitä että olin hankkinut lyhytjalkaisen (=halvimman) pallogrillin, on kuulemma kamalan hankala kykkiä sen kanssa. Vaan eipä hätää, ratkaisu tähän ongelmaan keksittiin välittömästi. Kirsikan bensalinjat ei onneksi falskaa.


Ilta meni rennosti kalustoon tutustuessa (itse näin sekä Sitruunan että Leppiksen ensimmäistä kertaa livenä) ja reissun yksityiskohtia ja varusteita pohtiessa. En sitten tiedä kuka noista ajatelmista mitään muisti enää torstain puolella. Yhtenä yksityiskohtana mainittakoon Leppiksen kytkinlevyn ihmettely joka on paljon sirompi kuin mikään normaalin harrastuksen parissa nähty. Katsokaa itse. :)










Eilen sitten kokoonnuttiin uudelleen tallilla hyvin levänneinä ja nyt saatiin jotain aikaiseksikin. Kirsikka sai etunurkkiinsa uudet jarrupalat vaikka vanhatkin oli hyvässä kunnossa, jarrusatulan liukujen herkistely tosin tuli tarpeeseen. Lisäksi vanhat, täysin pikimustat ja vetiset jarrunesteet vaihdettiin uusiin. Olisi voinut tulla haasteita Stelvion suunnilla muuten. Ja tulipa siinä vähän ylimääräistäkin hölmöiltyä kun soviteltiin Silvian 16" kesäpyöriä Kirsikkaan. Olisihan se tyylikästä noillakin mutta madallus oltaisiin tarvittu, karmea traktori se oli noilla ylisuurilla pyörillä. Pienellä pikamadalluksella huomattiin että offsetin puolesta tuo rengassetti olisi hyvinkin hyväksyttävä hellaflush-piireissä joille renkaan tulo kaaren kohdille on kaiken A ja O. Vai mitä olette mieltä?

Jukan Leppiksestä eli Nissan Micrasta varmaan saadaan pikapuoliin esittely tänne, pysykää kuulolla.

Sorsanpojan jousilla

Viime viikonloppu tuli vietettyä Turun suunnalla harrastuksen ja viihtymisen merkeissä. Tellu ja Macce tarjosi yösijan joten kiirettä kotimatkalle ei lauantai-iltana ollut. Siinä sitten ilta viihdyttiin ja Turun ytimessäkin käytiin, sieltä ei paljoa kerrottavaa (saati muistikuvia) jäänyt.

Sunnuntaina iltapäivästä olon vähitellen helpottaessa lähdettiin porukalla liikenteeseen, Sorsalla tottakai. Autoon oli laitettu oikein viimeisen päälle tuninkivanteet renkaineen (jostain Bemarista kuulemma) ja ylväältähän kokonaisuus näytti mutta kolme henkeä kyydissään takarenkaat rouhi kaariin kiinni reilusti. Kihnutusta kuunnellen ajeltiin sitten heidän tallilleen jossa otettiin puolet spacereista pois ja rahnutus saatiinkin olennaisesti vähenemään. Tämän jälkeen pyörittiin vielä ympäriinsä, käytiin syömässä ja kun kotiinlähdön aika tuli, olikin kello jo yli kahdeksan sunnuntai-iltana. Viihtyisä paikka tuo Turku. Tai sitten se johtuu vaan mukavista (tietyistä) ihmisistä.

Mitä tuossa kyydissä istuessa sain tuntumaa ja ajatusta Sorsanpoikaan, on pakko myöntää että nyt ymmärrän Tellun fiilistelyä paremmin. En paljoa, mutta paremmin. Sopivan jämäkkää kyytiä se antaa ja kaikki olennainen toimii. Olen jopa vähän kateellinen moottorille ja vaihdelaatikolle, Kirsikkaan verrattuna kone tuntuu puhdikkaammalta ja ennen kaikkea vaihteet ovat pidempiä eikä moottoritievauhdissa tarvitse vielä kiljuttaa. Epäilemättä hyvä peli reissulle.