Scrapyard Run - kahvipöytäkeskusteluista toteutukseen

Euroopan halki ajaminen on pyörinyt mielessä jo vuosia, ja toteutustapaan liittyvät ajatukset ovat muuttuneet moneen kertaan. Moneen kertaan on tullut todettua että DNSF:n kautta tutuksi tulleet henkilöt omaavat siinä määrin hullua asennetta ettei suurempaankaan automatkaan liittyviä ajatelmia katsottu kieroon vaan niihin suhtauduttiin jopa pelottavan varauksettomalla innostuksella. Näin käy kun samantyylisen ajatusmaailman (tai vaihtoehtoisesti lääkityksen) omaavat ihmiset kohtaavat toisensa.

Muutamien potentiaalisten lähtijöiden osalta yhteistä reissua ei olla suunnittelemassa ensimmäistä kertaa. Kuten App omassa blogissaan mainitsi, kesällä 2008 oltiin Nordkappia valloittamassa. Minä ja muut autokuntaani kuuluneet henkilöt toteuttivat valloituksen siinä missä App päätti seurueineen vetäytyä ennen pääsyä Norjan puolelle, ja vaihtoivat ainutlaatuisen huikeiden maisemien ja tunnelman mökkielämään Suomen Lapissa esteettisine saniteettitiloineen. Viimeksimainituille maisemille oli kuulemma suurempi tilaus eikä varsinainen päämäärä sitten enää kiinnostanutkaan. Kuka mitenkin.

Nordkappin reissun jälkeen ajatukset Euroopan eteläisen ääripään valloittamisesta vahvistuivat ja alkoivat toden teolla hakea muotoaan. Aloimme miettimään miten toteuttaa matka siten että ihan koko kesälomaa ei tuhlaantuisi. Samassa yhteydessä pohdittiin myös että Gibraltarille ajo paluumatkoineen tietäisi 9000-10000km matkustamista autossa. Hyvässä seurassa tämäkään ei ole sinällään ongelma mutta odotettavissa oli sangen puuduttava paluumatka sen jälkeen kun varsinainen määränpää oli jo tavoitettu.

Miten sitten suoritetaan automatka yhdensuuntaisena? Vaihtoehtoja on kaksi: joko matkustetaan lentäen määränpäähän, hankitaan sieltä autot ja ajetaan kotiin; tai ajetaan autolla määränpäähän, jätetään se sinne ja matkataan lentäen kotiin. Jälkimmäinen vaihtoehdoista kuulosti alusta lähtien mielekkäämmältä (joskaan ei varmasti kaikkien mielestä järkevämmältä) määränpään tavoittelun kannalta ja sitä lähdettiin kehittämään.

Vaan kuka haluaa hylätä arvokkaan auton määränpäähän, mikäli sille ei ole potentiaalista ostajaa odottamassa? Toisekseen auton laatutason noustessa matkassa pienenee seikkailun osuus. Oma mausteensa on lähteä matkaan autolla jonka täydellisestä toimivuudesta matkan aikana ei ole varmoja takeita. Nämä kaksi ajatusmallia rakensivat lopullisen idean ytimen: matkaan lähdetään teknisesti epätäydellisillä, iäkkäillä ja/tai ranskalaisvalmisteisilla autoilla. Tästä johtaen sovittiin että auton olisi syytä olla reissuunlähtökunnossa max. 500e sijoituksella (mukaanlukien auton ostohinta Suomessa).

Myös reittisuunnitelmia on mahtunut mukaan useita. Ajetaanko suorinta reittiä vai katsotaanko matkan varrelle mielenkiintoisia välietappeja? Ajetaanko Tukholmasta lähtien vai mennäänkö ensin laivalla Saksaan josta varsinainen matka alkaisi, vai peräti Via Baltican kautta? Käydäänkö Legolandissa matkalla? Entä Nürburgringillä? Mennäänkö Alppien kautta? Kuinka vähällä Ranskassa oleskelulla reissu on mahdollista toteuttaa? Mielipiteitä on keskustelussa ollut liki yhtä monta kuin on keskustelijoita. Lopullisesti reittirunko ja muut asiat sovitaan lukkoon lähempänä reissun alkua niiden henkilöiden kanssa jotka ovat tosiasiassa osallistumassa. Tällä hetkellä oma näkemykseni reitistä on osapuilleen oheisen kartan mukainen.