Autolla Eurooppaan eli reitin valinnan hankaluus

Nopealla mietiskelyllä laskin tällä hetkellä autoja olevan peräti yhdeksän ostettuna, ja näistä useimmat tulevat tässä blogissa esittäytymään kunhan saavat sen tarvittavan boostin alkaa juttua kirjoittamaan. Yllättävän paljon reissumme onkin kerännyt huomiota, pääsääntöisesti Citroen harrastajien parissa. Tällä hetkellä niitä on valitettavasti vain yksi, mutta eri foorumeiden mukaan se tulee onneksi varmuudella pääsemään perille. Takatila on suuri kuin teollisuushalli, joten mahdumme melkein kaikki kyytiinkin jos on tarpeellista.

Reissuun on vielä sen verran aikaa, että reittivalinta aiheuttaa liikaa tuskaa. Asiaa ei varsinaisesti helpota se, että keskustelua käydään internetissä jossa kuka tahansa pääsee heittämään oman kommenttinsa väliin. Onneksi lähtöpaikka ja maalipaikka on tiedossa, ei mene sentään aivan pelkäksi vääntämiseksi. Näin ollen isompia päätöksiä ei ole kovin montaa. Ensimmäinen ristiriita ratkaisee alkumatkan, eli laivalla Saksaan vai Ruotsiin? Voittava mielipide lienee tällä hetkellä Ruotsi. Ajamaanhan sinne lähdetään vaikka meren yli oikaiseminen antaisi helposti yhden päivän lisää heilua etelämpänä.

Jotenkin tuntuu, että Euroopassa on kaksi typerän tylsää maata, eli Saksa ja Ranska. Molempien kiertäminen aiheuttaa varmuudella aikatauluongelmia. Saksa sisältää paremmat tiet joten se tullaan suurella todennäköisyydellä vetämään Tanskasta asti suorinta tietä täysiä läpi aina Sveitsiin asti. Ainut poikkeus, iso sellainen, voi olla Nürburgring, tarkemmin sanottuna Nordschleife. Sveitsissä nähdään hieman isompia mäkiä, epäselvää onkin mennäänkö mahdollisimman yli vai ali. Italiassa odottaisi motoristin unelma, eli Stelvio Pass. Italiassa osuisi kohdalle pari muutakin läpiajon arvoisia tuppukyliä, kuten Milano.

Ranska tykitetään mitä luultavimmin rannikkoa pitkin läpi aina Espanjaan asti. En voi kieltää, etteikö Monacon katuradan maisemat kiinnostaisi ja uskon puhuvani tässä nyt kaikkien puolesta. Autot parkkiin ja jäätelölle. Mitä tulee rajanylitykseen Espanjan puolelle, niin uskoisin että silloin tuntee olevansa melkein jo perillä jos sinne kukaan edes pääsee. Jäljellä on silti järisyttävä neljännes koko kilometrimäärästä. Espanjan rannikolle osuu hyviä paikkoja melkoisesti, puhumattakaan että sitä Välimerta on jo tässä kohtaa ajettu käytännössä tuhansia kilometrejä. Melkein rantaloma kun sopivasti pysähtelee.

Todellisuudessa me ei paljon pysähdytä, juodaan piristeitä ja valvotaan liikaa. Etsitään koko yö majapaikkoja vain, että pääsisimme taas aamulla lähtemään eteenpäin. Reissuun lähtee valtava määrä ihmisiä, kaikilla on omat sopimukset kesälomista ja näin ollen kaksi viikkoa on todettu riittävän. Kolmen, suorastaan nopean, auton letkassa vastaava kilometri määrä on tullut koettua ja sen kokemuksen perusteella kiire tulee. Jos ei tule niin eiköhän me mestat löydetä, ja jotain tekemistä ennen paluulentoa. Onnistuu!

Gibraltarilla ei ole varmaan yhtään mitään, mutta tuleehan käytyä.