Stelvio Pass

Odottavan aika on pitkä. Nyt on kuitenkin jo kahden kuukauden rajapyykki ylitetty, ja osa meistä istuukin jo matkalaukun päällä passia hypistellen. Suomen surkean jääkiekkopelin sijaan tulikin tutkittua ainoaa sovittua matkakohdetta koko reissulla - Stelvio Pass, Italia. Kyseessä on tie joka todettiin Top Gear ohjelmassa maailman parhaaksi autoilu pätkäksi, kunnes he löysivät toisen tien Romaniasta. Herrat Clarkson, May ja Hammond tosin tykittivät kyseistä pätkää hieman eri kalustolla. Meidän reissulla ei juuri Porschea, Lamborghinia tai Aston Martinia näy.

Koko tie on ainakin faktoina katsottuna silkkaa typeryyttä. Rakennettu 1820-luvulla, nousua melkein 1900m ja sisältää 60 neulansilmää. Se on toiminut valtioiden rajana ja siellä on sodittu verisiä taisteluita. Nykyään tie on kokonaisuudessaan Italian puolella, mutta Sveitsiin voi kai heitellä kiviä. No se nähdään sitten kun päästään sinne.

Kannattaa vilkuilla youtubesta muutama pätkä aiheesta, ainakin Top Gearin juttu joka löytyy tästä täältä. Tai yksi sadoista InCar kuvauksista joista ainakin yksi löytyy tästä. Melkoista settiä sanoisin minä.

Jotenkin minusta silti tuntuu, että eniten ainakin allekirjoittaneen järkkäri laulaa nimenomaan tuolla. Joka itseasiassa johtaa siihen suurimpaan kysymykseen, kumpi meistä oikein ajaa? Ehkä me vaihdetaan puolessa välissä.

Väliaikatietoja

Sunny lähti tosiaan paaliin ja tilalle tuli Tempra. Moni kakku päältä kaunis käy tähän tapaukseen kuin nenä päähän. Näyttää siis päällepäin tosi ehjälle. Pohja sitten oli ihan jotain muuta. Nyt kun on mennyt puoli neliötä uutta peltiä ja purkki alustamassaa niin kori on toivottavasti siinä kunnossa että kelpaa konttorilla. Pakoputken joustohaitari oli revennyt irti ja se piti uusia myös. Hitsauskone ollut siis kovassa käytössä tämän uuden murun kanssa :)

Muita huomiota autosta. Ilmastointi mikä ei tod.näk toimi. Digimittaristo. Toimii 2-5sek myöhässä :)
Tunnistimet palaneille polttimoille. Näyttää että joka toinen olisi rikki vaikka vain 2 on. Sain keskiviikkona pukeilta alas ja olin lähdössä koeajolenkille. Eka kunnon polkasu ->jarruputki halkes =) Ei tienny olisko pitäny itkee vai nauraa.

Huomenna tulee lisää kuvia.

Kevättä rinnassa

Kevät on täällä!

Kelit eivät vielä ole olleet kesäisiä paitsi pääsiäisenä lyhytkestoisesti, mutta selkeästi ihmisillä alkaa herätä keväinen mieli ja aletaan entistä aktiivisemmin miettimään lähestyvää reissua. Lähtöön ei ole kuin kaksi kuukautta aikaa ja se tulee vastaan todella pian.

Pääsiäisestä puheenollen, pitkäperjantaina noin 15-henkinen ryhmä Scrapyard Runin varmoja lähtijöitä kokoontuivat päättääkseen muutamista reissun kulmakivistä. Tämän palaverin pohjalta todetaan seuraavaa:

-Lähtö tapahtuu Viking Linen Turun satamasta lauantain 2.7. (laiva lähtee klo 21:00) ja olemme varhain sunnuntaiaamuna Tukholmassa, innosta pinkeänä starttaamassa pitkää savottaa. Kaunis ajatus on kahden ensimmäisen ajopäivän päätteeksi olla mahdollisimman eteläisessä Saksassa, jopa Itävallan puolella. Jos tämä kuulostaa optimistiselta, se todennäköisesti myös on sitä. Matkan todellinen luonne paljastuu jo parinsadan ensimmäisen kilometrin aikana.

-Ainoa "lukittu" matkakohde reitillä on Stelvio Pass Pohjois-Italiassa joka pitää sisällään maailmanmaineessa olevan tieosuuden, muun muassa Top Gear -TV-ohjelman isäntä Jeremy Clarkson on tätä osuutta ohjelmassaan ylistänyt yhtenä hienoimmista teistä maailmassa.

-Tavoite olla määränpäässä Gibraltarilla on tasan kaksi viikkoa lähdöstä laskettuna eli 16.7. Matkaa ilman eksymisiä ja muita yllättäviä kiertoteitä tulee noin 4300km.

-Jokainen lähtee paluumatkalle haluamallaan tavalla ja aikataululla. Merkittävä osa porukasta näyttää olevan jäämässä Etelä-Espanjaan rentoutumaan eri mittaisiksi ajanjaksoiksi ja olemme parhaillaan etsimässä sopivaa paikkaa yhteismajoitukselle. Jotain sopivan tilavaa, tyylikästä ja uima-altaalla varustettua huvilaa kaavaillaan.

-Muutamia väyliä autojen loppusijoituksen järjestämiseen on olemassa.


Allekirjoittanut ja kartturinsa Pete (App) ovat jo laivamatkansa varanneet niinkuin moni muukin autokunta, ja lennot varataan heti kun majoitusasia selviää. Malagasta pääsee huokeasti suoralla lennolla Helsinkiin, hinta huitelee 150e tietämillä jota pidän hyvin edullisena. Nähtäväksi jää miten hinnat ehtii muuttua...

Ai niin, kevään otin alunperin puheeksi siksi että kuten varmaan huomaat, blogin ulkoasu on uudistunut! Blogi pistettiin pystyyn talven kaamoksessa jolloin kaikki oli muutenkin synkkää ja harmaasävyistä, mutta tokihan aurinkoisella reissulla tulee olla aurinkoinen ilme. Näillä perusteilla, olkaapa hyvät!

Uusia tuulia

On tovi edellisestä raapustuksesta. Tilanne helmikuun puolessavälissä

Kevät tuli ja lumet lähti.

Tästä viikon päivät ja pääsin kokeilemaan sisälle autoon. Noh..hän kuka oli putsannut lumet alkutalvesta oli ilmeisesti käynyt sisällä ja laittanut ovet lukkoon perässään. Ovet oli siis auki ja mulla ei oo avainta. Hetken siinä ihmettelin että mitäs nyt. Totesin etten jaksa nähdä vaivaa päästäkseni sisälle. Puhelinta käteen ja yhteyksiä Kuusakoskelle. Nouto tilattu ensi viikon torstaille.

Uusi ase tälle reissulle löytyi samalta pihalta. Fiat Tempra stw. Jäi ajosta seisomaan syksyllä siihen ja apuvirralla laakista käymään tänään. On kai jotain -90 luvun alun tienoilta. Konepellin alle katsominen sai aikaan vähän pelonsekaisia tuntemuksia. On ns. oman aikansa tekniikkaa ja sitä en tässä tapauksessa voi lukea eduksi. Toivottavasti matkalla ei sada paljoa..

Tunnustus

Siitä ei ole pitkäkään aika, kun naureskelin Maccelle, kun se pohti, ettei tota Sorsaa mihinkään romuttamolle voi viedä, vaan se pitäis ajaa takaisin Suomeen reissun jälkeen.

Noh.. Nyt Sorsa on ollut mun käyttöautona ehkä puolitoista kuukautta ja yhteisiä kilometrejä on kertynyt yli tuhat. Niiden kilometrien aikana mulla on syntynyt siihen jonkin asteinen "suhde" =P Sehän on ihan sairaan kiva auto! Nyt varsinkin, kun siinä on aurauskulmat siinä määrin kunnossa, että ratista ei tarvii kaikin voimin pitää kiinni, että menisi suoraan. Ja onhan se ihan hauskan näköinenkin, kun on nyt vähän enemmän madallettu ja kattotelineet ja kaikki (näiden hinta: pullo viinaa virosta) ->

Siis ihan hirvittävän ruma se on, mutta se on jo niin ruma, että on hauska. Ja kerää katseita. Osa varmaan niitä, jotka ajattelee, että miten kukaan kehtaa tollasella ajaa, mutta osa myös ihan positiivisia.

Mulla olisi kyllä aikaa ajaa toi vaikka takaisin Suomeen, mutta voi olla likimain mahdotonta saada muiden aikataulut sopimaan mun kanssa yksiin niin, että saisin kaverin paluumatkalle. Maccenkin loman pituus on vielä ihan mysteeri. Ja ajatus siitä, että ajaisin tuolla Euroopan läpi yksin, ei kuulosta kauheen houkuttelevalta tai turvalliselta.. Toisaalta tämän takaisin ajamista on turha spekuloida, koska eihän ole mitään takeita edes siitä, että se kestäisi menomatkan loppuun asti 8)

Ainahan voisi tietysti ostaa toisen romun tämän tilalle ja lähteä sillä reissuun, mutta jotenkin tää on jo se juttu, joten tällä sinne reissuun on lähdettävä. Ehkä täytyy sitten vaan taas kärsiä yksi autoero ;)

Kuuppa, KumihuuliKajakki, Routakiila, Porkkanasorvi, Näkkäriraastin, rakkaalla lapsella on monta nimeä

Kaikkia juttuja pitäisi ehtiä tekemään ennenko on vanha ja väsynyt, eikä enää jaksa muuta kun istua terassilla keinussa ja ihailla mukamas niin hienoa auringonlaskua/nousua (oikeasti haikaillen niiden asioiden perään mitkä jäi nuorempana tekemättä)…

Ajatus Euroopan halki ajamisesta oli muhinut jo kauan ennen tämän reissun ideoimista.

2007 käytiin ajelemassa Route 66 samalla tiimillä millä olis tarkoitus lähteä tähänkin koitokseen.

Sain puhelun Pasilta tuossa tammikuussa, siinä kehotettiin ostamaan siisti Sivikki Gibraltarin reissua varten. Tästä ei vaan saa sen parempaa tarinaa aikaiseksi kun puhelu meni suurin piirtein näin: ”Osta sivikki 300:lla eurolla” ”Miksi?” ”Ostan toisen auton” ”Jos saan pitää talvirenkaat mukana?” ”Ok, sovitaan niin”. Tingin vielä että auto toimitetaan äidilleni Tampereelle joka tarvitsi väliaikaisesti jotain autoa.

Samalla keikalla kun kaiffarit lähti hakemaan toista autoa Pasille, kivikki tiputettiin Tampereelle trailerin kyydillä. Äitini hieman ehkä sekaisin tuntein otti Stanleyksikin kutsutun sivakon vastaan ja tuumaili siinä ettei kai sitä lahjahevosen suuhun kannata paljon tiirailla. Eihän se kaunis ollut, mutta katsastettu. Eniten ihmetystä herätti trailerikyyti, mutta se oli vain polttoaineteknisistä syistä rattailla, kun traileria tarvittiin kuulemma Corollaa varten joka tapauksessa. Se reissu onkin sitten ihan toinen tarina ja siihenkin liittyi ilmeisesti mutka tai kaksi.

Jossain pienessä päässäni olin sillä ajatuksella liikkeellä että Stanley on vain ns. backuppi jos en muuta keksi. Vähän ehkä tylsä ja liian varmakin. Niinpä Nettiautoa tuli selattua ahkeraan, lähes joka päivä. Eikä mitään missään, ei yhtään sellasta mikä herättää sen jonkun Fiiliksen tuolla takaraivossa että tämä on se, se auto. Kyllä te tiedätte sen tunteen kun löytyy jotain sellasta, mikä on pakko saada. Tämän auton kohdalla se heräsi, ikävä kyllä; budjetti menee aivan rajalle, auton pyyntihinta on tasan 500e. Katsastus yms. kulut pompauttaa hinnan niin kovaksi ettei kannata lähteä. Seurasin kuitenkin autoa nettiautossa. Päivänä eräänä kirosin kun ilmoitus oli hävinnyt., enkä ollut saanu aikaiseksi soittaa ja tinkiä hintaa. Jatkoin taas nettiauton selaamista ihan takki tyhjänä. Kunnes tämän viikon maanantai-iltana huomasin auton tulleen uudelleen myyntiin, nyt jopa muutaman kympin edukkaammalla hinnalla. Päätin sitten että huomenna tiistaina päivällä soittaisin myyjälle ja kyselisin hieman tarkemmin autosta, ilmoituksessa kun luki projektikuntoinen, se kun saattaa tarkoittaa mitä vain. Myyjän mukaan joku olisi autoa tulossa hakemaan, iski taas masennus. Keskiviikkona kuitenkin laitoin myyjälle viestin että jos auto on vielä tänään tallessa, voisin tulla sitä katsomaan. Toinen ostajaehdokas ei ollut saanut traileria, joten auto oli vielä myynnissä ensimmäiselle rahat tuovalle. Duunin jälkeen sitten mentiin autoa katsomaan, ja selvisi muutamia pieniä ehkä lisähaastetta tuovia seikkoja, kuten että auto on viimeksi katsastettu 1995, ja poistettu rekisteristä 97. Mutta se lähti käyntiin, ja sillä oli viimeksi ajettu viime lokakuussa. Hieno laite, upea suorastaan…

Jäätiin asiaa vielä pureskelemaan, kotona sitten funtsittiin ja mietittiin ja ajateltiin sekä spekuloitiin. Päädyttiin yksimieliseen päätökseen ostaa saabpi talteen. Vuosimalli ´79 SAAB 96 Super V4.

Tässä vaiheessa olin jo hieman pedannut auton reissukuntoon saattamiseen liittyviä asioita.

Mårbackan autohuolto Lohjalla lupautui ottamaan saabin hellään hoivaan ja tutkimaan kuinka paljon se oikeasti vaatii töitä reissukuntoon saattamiseksi.. Tuntuu ettei heille mikään homma ole liikaa, kaikki onnistuu.

Eiihän siinä sitten auttanut kun ottaa keskiviikkona siirtokilvet ja lähteä taisteleen auto Tikkurilasta Lohjalle. Päätin että trailerilla ei lähdetä liikkeelle, autot kun tykkää että niillä ajetaan.

Bensat oli ilmeisesti tankissa samalta aikakaudelta kun edellinen leimakin, käynti oli vähän epätasaista ja rykivää. Onneksi se bensa sitten loppui matkalla niin ei tarvinut siitäkään enää välittää, uutta tankkiin ja matka jatkui. Myyjä väitti tankin olevan täynnä, (mittari näytti myös täyttä) mutta ei, se loppui jo Veikkolan rampin jälkeen matkalla Lohjalle. Onneksi oli kaveri toisella autolla perässä niin saatiin lisää polttonestettä.

Vaihdelaatikossa/vapaakytkimessä on vähän jotain vikaa, ei aina tahdo vaihdetta löytyä, muuten ajolleen loistava, ei täristä, vaapu eikä viipu, menee eteenpäin kuin juna. Loistava valinta etten sanoisi. Hieman pelottaa että jos tuohon matkalla jotain vakavampaa vikaa tulee, siihen ei saa osia mistään.

Odotellaan Mårbackan autohuollon tuomiota että onko tuota edes mahdollista enää mitenkään järkevällä rahasummalla katsastaa, vai joutuuko luopumaan tästä vaihtoehdosta.

Alkaa vaan oikeasti se heinäkuu olla kokolailla ovella kolkuttelemassa….

On se vaan upea. J

Automatkan mediaseksikkyys

Yllättävän paljon on blogi kerännyt julkisuutta. Tämä on silkkaa parhautta erityisesti sen takia, että kaikki mainostus on mennyt puskaradion kautta, eikä linkkiä ole ihan röyhkeimmillä tavalla levitetty. Kaikki palaute on ollut positiivista lukuunottamatta ranskalaisten autojen harrastajien nurinaa Chitikasta. Vastarinta on silti turhaa, jokainen näistä autoista tulee kohtaamaan karmivan kuoleman Espanjalaisessa puristimessa.

Helppoa rakkaasta kalustosta luopuminen ei silti tule olemaan. Moni reissuun lähtiöistä on yllättäen ottanut reissuauton jokapäiväiseen ajoon. Sorsanpojalla hiihdetään Hämeenlinna-Turku väliä jatkuvalla syötöllä, Kirsikka kuljettaa puoli Tamperetta töihin kuka milloinkin autoa tarvitsee, ja eräskin Colt pelasti juuri nuoren miehen jäätymiskuolemalta pääkaupunkiseudulla. Kuinka tappaa jotain niin kaunista joka vie perille läpi tuulen ja tuiskun? Tai ainakin muut kuin se Citroen.

Blogista ja kerhosta oli juttu paikallislehdissä. Nettiversio eri lehdistä löytyy googlella, mutta tässä ainakin yksi linkki. Linkin takana käsitellään ensin Taunus-fanin asioita, sen jälkeen kerrotaankin kuinka romut viedään välimeren maisemiin Suomalaisten silmistä. Kuka lie päätti juttujen järjestyksen?

Samalla onnitellaan tätä blogia 4000 kävijän ylittämisestä. Yritetään kertoa tämä kymmenellä kun tavoite alkaa lähestymään.