Monacon vierailu ja Espanja!

Taas on muutama päivä vierähtänyt edellisestä netissä käynnistä ja matkaa on ehditty taittaa paljon. Itävallasta on huristeltu jo Espanjaan asti ja maaliviiva alkaa jo häämöttää edessä :)

Niinkuin on jo mainittukin, Seat jäi matkan varrelle ja autokuntia on nyt yksi vähemmän.Tässä Seattia yritetään vielä elvyttää ja tekohengitys onnistuikin vielä vähäksi aikaa.

Saban kytkin on temppuillut jo pitkän aikaa, tai siis sitä ei ole ollut. Parina päivänä Sabaa autettiin aina liikkeelle lähdöissä, mutta nyttemmin siihen on löytynyt ajotekniikka, jolla pärjää ilman apuja :)

Sorsanpoika on porskuttanut ilman ongelmia, mitä nyt apukuskin penkki alkaa olla vähän irti ja klonksuttaa isommissa mutkissa. Toivotaan, että loppumatka sujuu ilman ongelmia!

Monacon vierailu oli hieno. Herätettiin siellä sekä hilpeyttä että pahennusta, kun ajeltiin Kasinon ohi. Ihmiset katsoivat meidän neljän auton letkaa lievällä WTF-ilmeellä ja toisaalta muutamaan otteeseen kuului "hyvä Suomi!" huutoja. Valokuvia räpsittiin ja joku nainen kysyi vielä ikkunan kautta ollaanko ajettu Suomesta asti ja mihin ollaan menossa. Huomiota siis ainakin saatiin :)

Meidän kalusto ei ehkä ihan istunut Monacon katukuvaan

Eilen siis saavuttiin Espanjan Benicarloon ja ilta meni altaalla. Seuraavaksi pitäisi karistaa tämän kylän pölyt jaloista ja lähteä kohti määränpäätä :)

Reissuhaastattelu SuomiPOPissa nyt podcastina!

SuomiPOPin Leiska soitteli eilen reissukuulumisia suorassa lähetyksessä. Jos tämä meni ohi, haastattelu on kuultavissa podcastina kanavan sivuilta: http://www.radiosuomipop.fi/podcast/embed.php?trackPlay=0

-Tomi-

Huomenta Espanjasta!

Loppusuora häämöttää =)

Jos Italiassa oli vaikea muistaa mitä kaikkea oli tapahtunut niin nyt se on vielä vaikeampaa. Menee hetki kun kaivelee muistin sopukoita :)


Noh..kuten Tomi jo sanoi, porukka jakaantui kahtia leirintäalueella Italiassa. Meidän autokunta jäi katselemaan välimeren rantoja Kuupan ja Leppiksen väen kanssa. Näin lähdettiin kohti Monacoa.

Monacossa katsottiin parhaimmaksi hajaantua ja ottaa porukka kasaan myöhemmin. Tässä vähän maisemia sikäläisen ravintolan terassilta. Voi sanoa että onneksi mentiin ohi motarin rampista. Nämäkin maisemat olisi muuten jääneet näkemättä. Tai no..tässä ollaan jo Ranskan puolella. Täällä kuitenkin syötiin. Sitten Nizzan läpi motarille missä Leppis ja Kuuppa odottivat meitä.

Ranskan motarit etelässä on yhtä tunnelia ja siltaa. Kannattaa käydä joskus. Itse olin ainakin vaikuttunut tästä.

Ja nuo tiet uuvutttivat Kuupan. Kello alkoi olla aamuyö ja muut menivät pitkällä. Erään huoltsikan takaa löytyi reiluhko levähdysalue mikä näytti olevan suosittu yöpymispaikka. Sinne siis leiri pystyyn. Istuimen crew ja allekirjoittaneen taistelupari jäivät vahtiin kun me loput kutsuttiin nukkumasa hakemaan. Onneksi Tempran kontissa oli paljon kaikkea pehmeää. Ei tarvinnut paljoa käyttää aikaa hyvän punkan tekemiseen =)
Jokunen tunti unta ja seiskalta parin venytyksen jälkeen matkaan. Tarkoitus oli päästä muiden hotellin lähelle tutkimaan Kuupan väsymyksen syitä. Helpommin sanottu kuin tehty. Reilun tunnin ajon jälkeen päätettiin pysähtyä huoltsikalle. Sieltä löytyi ihmeenkaupalla uudet tulpat. Hetki ihmettelyä ja sitten Leppiksen crew huomasi alempana olevan mäkkäri ja Burger King. Lämmin ateria! Edellisestä oli hetki..

Ikävä lopettaa kesken, mutta on pakko lähteä aamupalalle. Matka jatkuu piakkoin. Jatkan toisen kerran.


-Jarno

Viimeisiä viedään

Blanesissa vietetyn yön jälkeen päätettiin ottaa väliin vähän rauhallisempi ajopäivä. Lähdettiin rauhallisesti liikenteeseen ja treffattiin toinen puolisko porukasta jotka olivat saapuneet yön pimeinä tunteina Espanjan puolelle. Kuupan kanssa ongelmat jatkuu, syy ei löytynyt tulpista vaan ilmeiseltä tuntuu että yksi sylinteri on poissa pelistä. Miksi, se ei ole tiedossa mutta päätimme asian selvittää päämäärässä. Kolmella pytyllä sitkuttaessa lämmöt luonnollisesti nousee mäissä, tähän auttavana lääkkeenä termostaatti poistettiin kokonaan ja se auttoikin. Matkaa kuitenkin jatkettiin Kuupan ehdoilla ja nopeudella.

Kuupan kaasutinta käytettiin käsissä ennen Blanesista lähtöä kaiken muun huoltotoimen yhteydessä ja matkaa päästiin jatkamaan pitkällä iltapäivän puolella. Ajatus lyhyestä siirtymäpäivästä toteutui matkan puolesta mutta ajallisesti elettiin iltakahdeksaa kun majapaikka löytyi Benicarlosta. Kaikki matkalaiset päättivät tällä kertaa majoittua samaan hotelliin jonka takapihalta löytyi mukava uima-allas eikä virvokkeetkaan hintaa huimannut. Sangen kelpo paikka kaikkiaan, kaikki tuntuivat viihtyvän. :)

Huomenna lähdetään jatkamaan siihen aikaan kun siltä tuntuu. Kunnianhimoisena tavoitteena on päästä iltaan/yöhön mennessä lopulliseen majapaikkaan Malagaan, jännä nähdä miten lopulta käy. Jos määränpäähän päästään jo huomenna, on Gibraltarin valloitus tosiasia tiistaina. Millä kokoonpanolla, sitä ei kaiketi kukaan osaa tässä vaiheessa sanoa. Keskipäivän ilmasto on erittäin rankka näille romuille, se on tullut todettua matkan aikana.

-Tomi-

Matkalla Monacoon

Telejumalat antoivat mulle uuden datarajoituksen joten pikabloggaus on paikallaan. Ollaan matkalla Monacoon, siitä Nizzaan. Puoliväli on saavutettu ja tästä eteenpäin matka on pelkkää auringonpaistetta.

Viime yönä kaikki nukkuivat samalla leirintäalueella. Aamusta osa halusi mennä rannalle ja muuta sellaista, joten porukka splittasi kahteen. Kirsikka, molemmat sitikat, sorsa ja kytkin-saba omassa porukassaan.

Kuskit kestää ilmastoa huonommin kuin auto, vettä ja muita juomia menee tolkuttomia määriä. Niiden jonottaminen näiden välimeren ihmisten kanssa saa aina välillä Härmäläisen veren kiuhumaan.

Tiet on kyllä upeita, mutkaa ja tunnelia riittää. Ympärillä koko ajan enemmän tai vähemmän isoja rinteitä.

77km Monacoon. Kirsikka kuittaa!

-Pete-

Espanjassa!

Tänään aamu valkeni melkoisen kankeissa tunnelmissa. Edellisen etapin päätepisteessä, Arenzanossa Italiassa, oltiin siinä määrin myöhään että paikallinen leirintäalue jäi ainoaksi majoittumismahdollisuudeksi. Tämän palvelutaso oli aikas kehnoa luokkaa, vessoissa ei ollut istuinrenkaita eikä suihkuissa lämmintä vettä. Jälkimmäistä näistä sai sentään eri suihkuista rahaa vastaan.

Päivän ajatuksena oli käydä Monacossa ja Nizzassa, ja ajella päivän mittaan mahdollisimman paljon pääosin maksuttomia teitä. Maksulliset autostradet kuitenkin alkoi houkutella koska jo aiemmin Saksassa, Itävallassa ja alkupuolella Italiaa mitta oli hiljalleen tullut täyteen kylästä toiseen pujottelevia teitä jotka toki tarjosivat moottoriteitä enemmän nähtävyyksiä, mutta matkanopeudet ei olleet kummoisia.

Monacoon suunnattiin ensin n. 150km matka. Retkikuntamme jakautui jo aamusta kahtia kun toisilla tie poltteli kun toiset vielä suorittivat aamutoimiaan. Lähdimme Kirsikan, Reinikaisten, Citikoiden ja Sorsanpojan voimin edeltä. Reinikaisten poliisi-Saab edelleen kokolailla kytkimettömänä. Saab jätettiinkin Monacoon saapuessa "selville vesille" parkkiin kun ei sillä olisi ollut toivoa kaupungin ytimessä. Neljän auton voimin lähdimme suhailemaan pitkin F1-radan muutamia kohtia (lähtösuora ja sen jälkeinen mäki, tunneli jne.) ja kävimmepä myös pariin kertaan kääntymässä Casino Monte Carlon edustalla turistien ihmeteltävänä Rollsien, Ferrarien ja Lambojen nurkkia hipojen. Metkaa oli, huima paikka. Suurin osa pyörimisestä on kuvattu kahdella videokameralla, kunnes paikallinen santarmi pysäytti meidät ja ilmoitti ettei Monacossa saa kuvata. Muistikortteja ei kuitenkaan vaadittu tyhjentämään. Keskustasta pois pääseminen olikin sitten työläämpi urakka johtuen kohtalaisen syheröstä tiestöstä kaikkine tietyömaineen, mutta aikamme sompailtuamme pääsimme kuitenkin pois hektisestä ytimestä.

Monacon keikan jälkeen palaveerasimme muiden mukana olleiden autokuntien kanssa ja tulimme siihen tulokseen ettei rantatiet ja Ranska ylipäätään kiinnosta tippaakaan. Päätimme edetä mahdollisimman tehokkaasti eteenpäin reitillä päivän aikana. Ajatus Marseillen suunnilla yöpymisestä hylättiin koska mieli teki pidemmälle. Sitten Kuuppatiimin kanssa viestitellessä se valkeni: me ajamme illaksi Espanjan puolelle!

Siitä se sitten lähti, päätöksenteon hetkellä kello oli liki neljä iltapäivällä, sijaintimme Cannesin kohdilla ja reilu 600km edessä. Alkoi ns. rautaperse-etappi ja noin seitsemän tuntia saavuimme Blanesin kaupunkiin, vajaa 50km ennen Barcelonaa. Täältä Pete järkkäsi etukäteen soittelemalla majoituksen koko porukalle. Noin 800km ajamisen jälkeen oli vielä edessä toivottoman tuntuinen tehtävä: parkkipaikkojen löytäminen täyteen ahdetussa kaupungissa jossa paikallisilla oli viikonlopun vietto parhaimmillaan. Hikikarpalot ylähuulella rullattiin ympäri kylää kunnes lopulta, jo hyvän matkaa keskiyön jälkeen, kaikki autot olivat parkissa ja porukka hotellilla. Melkoinen päivä kaikkiaan.

Matkaa Gibraltarille on tästä vajaa 1200 kilometriä. Huominen otetaan rennosti ja edetään varmaan korkeintaan 300 kilometriä, alkuviikon aikana puristetaan perille etuajassa että päästään rentoutumaan. Tämä siis, mikäli kamppeet pysyy kulkukunnossa. Viimeisimmän tiedon mukaan kaikki muut mukana olevat autot ovat täydessä kunnossa, mutta porukan maskotti eli Kuuppa puksuttaa tännepäin kolmen pytyn voimin. Huomenna luvassa sytytystulppien vaihtoa, toivotaan että sillä käynti paranee.

Reissun aikana on tien päällä tullut lukuisia huomionosoituksia, joista tulee erittäin hyvä mieli. Paikalliset ajelevat rinnalla, tööttäilevät ja näyttävät peukkua, jotkut heiluttaa ikkunasta ja muuta vastaavaa. Pari erityisesti mieleenjäänyttä:

-Hieman ennen Ranskan rajaa yksi Italian kilvissä ollut auto ajoi rinnalle, tööttäsi, näytti apukuskin ikkunasta Sisu-askia ja peukkua.

-Monacossa, ollessamme tien sivussa parkissa, hidasti yksi Ranskan kilvissä ollut auto kohdallamme, apukuski avasi ikkunaa ja huikkasi suomeksi "makeet autot".

Jos nämä henkilöt sattuvat tämän blogin löytämään, kiitos teille matkan piristämisestä!

-Tomi-

Tapahtumantäyteinen päivä, jotain ikävääkin

Täällä sitä ollaan, Välimeren rannassa Arenzanon kylässä Genovan kyljessä. Matka saavutti puolivälinsä viimeisellä etapilla tänne. Fiilis on melkoisen kahtiajakoinen, toisaalta hymyilyttää että täällä asti ollaan Alppien ylityksen ja kaikenlaisten sattumusten jälkeen. Toisaalta taas mieli on vähän harmistunut tämänpäiväisten tapahtumien vuoksi.

Aamu alkoi Bormiosta ja jo alkumatkasta Seatissa alkoi ilmetä käyntiongelmaa. Matka kuitenkin jatkui jotenkuten vaikka Seat prötäsi jatkuvasti kuorma päällä. Aki ja Niko kuitenkin sitkeinä sisseinä sanoivat että matka jatkuu ja pysyvät perässä. Poliisi-Saabista kytkin on lakannut toimimasta oikeastaan kokonaan ja liikkeellelähdöt olivat myrkkyä. Niitäkin päivän mittaan tuli reilusti, etenkin kun myöhemmin iltapäivällä osuimme Milanoon pahimpaan mahdolliseen aikaan keskelle viikonlopun alkuruuhkaa. Tunnin verran sitä helvettiä kesti, auton mitta kerrallaan edeten, mutta Tero kesti urheasti tämän tilanteen jossa itse varmaankin olisin dumpannut auton niille sijoilleen ja tilannut taksin lähimmälle lentokentälle. Varaosaa etsittiin ensin Leccosta, sitten Milanosta. Liki kaikkia kuviteltavissa olevia automerkkejä oli tien varsilla edustettuna muttei Saabia. Yllättävää, tai sitten ei. Milanosta virallinen liike löytyi mutta osia ei, eikä niitä löytynyt myöskään Ruotsin keskusvarastolta. Päätettiin luopua korjaamisesta ja jatkaa nykyisillä eväillä.

Sitten niihin huonoihin uutisiin. Meitä on enää kahdeksan autokuntaa. Kaikki matkaajat ovat tallessa ja hyvissä voimissa, mutta Seat-tiimi joutui jättämään leikin kesken ja siirtymään muiden autojen kyytiin matkatavaroineen. Seatin ongelma oli ilmeisimmin kaasuläpän asentotunnistin jonka liu'ut olivat kuluneet puhki ja siksi seokset olivat vaarallisen laihat pitkällä matkavälillä. Pari sytytystulppaa se oli jo sulattanut aiemmin ja tulpat olivat vitivalkoiset joka tarkistuskerralla. Sittemmin se alkoi nöyrtyä kuormalla ja lopettamispäätöksen kohdalla ei tahtonut pysyä käynnissäkään enää. RIP Seat.

-Tomi-