http://www.uusifuengirola.fi/epaper/832029050225232/
Käykäähän katsomassa, sivu 13. :)
Kahvipöydässä joskus äimisteltiin, että kylläpä kauas on pitkä matka. Siitä se ajatus sitten lähti, ja lopputuloksena reiluhko sakki suomalaisia kylähulluja ajoi heinäkuussa 2011 Gibraltarille alle 500e romuautoilla.
torstai 7. heinäkuuta 2011
Saksa ja Itävalta..long gone!!
Suurin haaste takana. Stelvio Pass menty ylös ja tultu alas. Tempra on toiminut yllättävän hyvin. Satulinnan parkkiksella puhalti vähän vettä ulos. Ehkä tämä on sitä tyyntä myrskyn edellä.
Hmmm..mistä aloittaisin. No Magdeburgista lähdettiin kahdesta osoitteesta. Meidän 4 auton letka kävi katsomassa kaupunkia ennen kokoontumispaikalle kurvaamista. Jokunen hilpeä ilme siellätäällä ja kerran ajeltiin ratikkakiskoja pitkin 100m kun ajokaista kulki 5m oikealla.
Dachaun keskitysleiri oli vaikuttava paikka. Veti hiljaiseksi kun näki ja luki mistä siellä on tapahtunut. Tuolta paikallisen varaosaliikkeen kautta. Sieltä 2 kahdessa porukassa satulinnalle. Kirsikan väki ehtikin jo kertoa tästä paikasta. En siis ala esittelemään paikkaa sen enempää. Tuolla taas kerran jaettiin porukka kahtia. Toinen siis jäi odottamaan linnan esittelyä ja toiset lähti etsimään majoituksia seuraavalle yölle. Tavoite oli päästä Itävallan puolelle ja näin tehtiin. N. 8km rajalta oli idyllinen kylä missä oli hotelleja ja leirintäalue meille kurjuutta haluaville. Siellä koitti se hetki kun meidän autokunta nukkui teltassa. On siis mallia iso. *2h, keittiö ja autotalli* :D Sitruunan Markus sai kortteerin autotallista :)
Aamulla kevyen jännityksen saattelemana Stelvio Passia kohti. Vaikka olin nähnyt kuvia niin silti yllätys oli melkoinen kun matka ylöspäin oli kestänyt 30min ja oltiin noin kolmasosa tultu. Ne maisemat! Pokkarilla tuli n.150 kuvaa ja ns. contour-kamera kuvasi koko matkan ylös(8MB). Ne on vielä korteilla ja otan tähän koneelle vasta aamulla täällä tai huomenna kun Antti ajaa aamun pätkän. Niitä saatte siis odottaa odottaa vielä.
Nyt vähän jotain ruokaa ja sitten unta palloon.
-Jarno
Hmmm..mistä aloittaisin. No Magdeburgista lähdettiin kahdesta osoitteesta. Meidän 4 auton letka kävi katsomassa kaupunkia ennen kokoontumispaikalle kurvaamista. Jokunen hilpeä ilme siellätäällä ja kerran ajeltiin ratikkakiskoja pitkin 100m kun ajokaista kulki 5m oikealla.
Dachaun keskitysleiri oli vaikuttava paikka. Veti hiljaiseksi kun näki ja luki mistä siellä on tapahtunut. Tuolta paikallisen varaosaliikkeen kautta. Sieltä 2 kahdessa porukassa satulinnalle. Kirsikan väki ehtikin jo kertoa tästä paikasta. En siis ala esittelemään paikkaa sen enempää. Tuolla taas kerran jaettiin porukka kahtia. Toinen siis jäi odottamaan linnan esittelyä ja toiset lähti etsimään majoituksia seuraavalle yölle. Tavoite oli päästä Itävallan puolelle ja näin tehtiin. N. 8km rajalta oli idyllinen kylä missä oli hotelleja ja leirintäalue meille kurjuutta haluaville. Siellä koitti se hetki kun meidän autokunta nukkui teltassa. On siis mallia iso. *2h, keittiö ja autotalli* :D Sitruunan Markus sai kortteerin autotallista :)
Aamulla kevyen jännityksen saattelemana Stelvio Passia kohti. Vaikka olin nähnyt kuvia niin silti yllätys oli melkoinen kun matka ylöspäin oli kestänyt 30min ja oltiin noin kolmasosa tultu. Ne maisemat! Pokkarilla tuli n.150 kuvaa ja ns. contour-kamera kuvasi koko matkan ylös(8MB). Ne on vielä korteilla ja otan tähän koneelle vasta aamulla täällä tai huomenna kun Antti ajaa aamun pätkän. Niitä saatte siis odottaa odottaa vielä.
Nyt vähän jotain ruokaa ja sitten unta palloon.
-Jarno
Huipulla tuulee
Terveiset Stelvio Passin huipulta liki 2800 metrin korkeudesta! Retkikuntamme yllätti kaikki odotukset ja pääsi kokonaisuudessaan perille. Kuuppa joutui ottamaan pari hengähdystaukoa matkalla mutta muut tulivat suuremmitta ongelmitta.
Kirsikan urheus laittoi tiimin jäsenet hämilleen. Lämmöt pysyivät nätisti kurissa, voimareservi oli käytössä sataprosenttisesti ja ykkösvaihdetta tuli käytettyä eniten. Neulansilmien sahaaminen sai sekä kuskin että kartturin ylähuulen hikoamaan.
-Tomi-
Loistava ilta Seeblickissä
Vietimme neljän autokunnan (Kirsikka, Sorsanpoika, Reinikaiset, Martti&co) kanssa mielettömän rennon ja hyväntuulisen illan aiemmin mainitussa Seeblickin majatalossa. Saapumisen jälkeen istahdimme tosiaan heti huoneiden buukkaamisen jälkeen hotellin terassille virvokkeita nauttimaan, ja ennenkuin huomasimmekaan oli ilta käsillä ja ruokaa alkoi tehdä mieli. Kävin juttelemassa paikan pitäjän kanssa mahdollisuuksista ja hän tarjosi meidän porukalle "house menu" -nimellä kulkevaa illallissettiä, hinnaksi mainitsi 10 euroa per henki. Kuulosti edukkaalta ja päätimme kokeilla mitä se pitää sisällään. Puolitoista tuntia myöhemmin vatsat aivan ähkytäynnä ymmärsimme että tämä menu sisälsi neljän ruokalajin illallisen, pääruokana wienerschnitzel. Kympillä. Sanoisin että saimme enemmän kuin odotimme.
Illan hämärtyessä katsoimme vielä porukalla muutamat reissun varrella kameroihin tarttuneet video-otokset ja hyvillä mielin hiivuimme hiljalleen yöpuulle, hyvissä ajoin aamua silmälläpitäen. Sää muuttui illan myötä tuuliseksi ja satamaankin alkoi, eikä lainkaan harmita ettei tullut valittua leirintämajoitusta kuten osa porukasta. :)
Yllä vielä näkymä huoneemme parvekkeelta.
-Tomi-
keskiviikko 6. heinäkuuta 2011
Itävallan puolella ollaan, huomenna Stelvio!
Tänään herättiin hyvissä ajoin Kipfenbergistä ja polkaistiin aamuetappina tsekkaamaan Dachaun entistä keskitysleiriä. Nähtävää riitti ja sieltä lähtiessä osa porukasta joutui erilleen kun muutama autokunta lähti etsimään autotarvikeliikettä. Ykkösryhmä lähti edeltä kohti Fusseniä (saksalaisella y:llä jota ei tästä näppiksestä löydy) ja kakkosryhmä seurasi perässä kun kadonneet lampaat oli saavutettu.
Fusseniin lähdettiin katsomaan kaiketi Walt Disneyn logostakin tunnettua linnaa (ainakin näytti kovin samanlaiselta, kuvassa tosin ns. kakkoslinna) joka osoittautui pahemman luokan turistirysäksi. Osa porukasta halusi nähdä linnan lähemmin ja osa ei, joten jaettiin jengi kahtia ja jälkimmäinen (joihin minäkin kuulun) lähti Itävallan puolelle etsimään sopivaa paikkaa yöpymiselle.
Tiet muuttui rajan jälkeen entistä mielenkiintoisemmaksi kun Alppien kiemuroissa lähdettiin pujottelemaan. Mäkiä ei "näe" kun jyrkänteitä on horisontissa silmänkantamattomiin, tuntuu että ajetaan alamäkeen mutta Kirsikka ei meinaa jaksaa ja GPS:n korkeuslukemat vain kasvaa. Matkalla Nassereithin kylää kohti käytiin parhaimmillaan 1250 metrissä mutta yöpaikkaan laskeuduttiin 950 metrin korkeuteen.
Löysimme vaivattomasti Landhotel Seeblickin joka näytti aivan mahtavalta aivan vuorenseinämän kyljessä, ja jossa yö maksoin 30 euroa per henkilö. Huoneita ei ehditty vielä tarkistamaan kun jäätiin terassille oluelle, mutta eiköhän niissä viimeistään muutaman virvokkeen jälkeen nuku ongelmitta.
-Tomi-
Romulla Müncheniin
Saksa alkaa olla nähty, vielä yksi päivä tämän maan rajojen sisällä.
Tänään ajoimme upeiden teiden kautta etelään. Meno oli tasaisen notkeaa, ja jos eilen korjattiin Corsan takalaakeri hieman tärinällä niin tänään oli sitten BX Vanin vuoro. BX hyytyi keskelle vilkasta risteystä, ja se jouduttiin hinaamaan kapealle kaistaleelle. Vika selvisi nopeasti, kipinä oli kadonnut ja kärkien putsaamisella homma lähti rokkaamaan - valtavien aplodien saattelemana. Samalla muutkin saivat pienen huoltotauon, ja myös Cherryyn laitettiin hieman parempaa coolanttia syyläriin. Sen verran selvää ja alkavaa lämpöongelmaa oli havaittavissa heti kun moottoria kuormitetaan enemmän.
![]()
Iltapäivä kääntyi paljon mukavammaksi. Kävimme aika mukavassa isommassa, mutta kuitenkin aika pienessä kylässä pikkuisella kävelyllä, ja painelimme paikalliseen italialaiseen vetämään pizzaa, pastaa ja pihviä. Kerrassaan mainio tuokio, pari tuntia pelkkää ihmettelyä ja mahan täyttämistä. Annokset olivat jotain 6-9 euron tienoilla. Pari heppua veti pihvit, ne tuli pöytään kysymättä mediumina ja maku oli ihan okei. Varsinkin kun on syönyt pari päivää McDonaltsin ankeita pöperöitä.
![]()
![]()
![]()
Tänään ajoimme upeiden teiden kautta etelään. Meno oli tasaisen notkeaa, ja jos eilen korjattiin Corsan takalaakeri hieman tärinällä niin tänään oli sitten BX Vanin vuoro. BX hyytyi keskelle vilkasta risteystä, ja se jouduttiin hinaamaan kapealle kaistaleelle. Vika selvisi nopeasti, kipinä oli kadonnut ja kärkien putsaamisella homma lähti rokkaamaan - valtavien aplodien saattelemana. Samalla muutkin saivat pienen huoltotauon, ja myös Cherryyn laitettiin hieman parempaa coolanttia syyläriin. Sen verran selvää ja alkavaa lämpöongelmaa oli havaittavissa heti kun moottoria kuormitetaan enemmän.
Mutta kuten kuvasta näkyy niin paikka korjaamiselle oli vallan mainio. Kirkas taivas, lämpöä ja peltoja. Eikä yhtään hyönteistä.
Iltapäivä kääntyi paljon mukavammaksi. Kävimme aika mukavassa isommassa, mutta kuitenkin aika pienessä kylässä pikkuisella kävelyllä, ja painelimme paikalliseen italialaiseen vetämään pizzaa, pastaa ja pihviä. Kerrassaan mainio tuokio, pari tuntia pelkkää ihmettelyä ja mahan täyttämistä. Annokset olivat jotain 6-9 euron tienoilla. Pari heppua veti pihvit, ne tuli pöytään kysymättä mediumina ja maku oli ihan okei. Varsinkin kun on syönyt pari päivää McDonaltsin ankeita pöperöitä.
Kun lähdimme kaupungista eteenpäin, niin demarimallin Citikka ilman kattokorotuksia eksyi muusta porukasta, ja samalla huomasimme Cherryn melkein keittävän. Flektin anturi oli kuollut, puhallin ei pyörinyt ja lämmöt tapissa. Korjaus oli simppeli, anturin johdot kiinni ja propelli pyörimään kokoajan. Näin taas päästiin eteenpäin.
Ruokabreikin jälkeen lähdimme tykittämään melko isoja nousuja, ja laskuja. Hyvin nopeasti nousimme yli 600m korkeuteen. Cherry alkoi tosin näyttämään hieman nurjempaa naamaa kilometrien pituisissa nousuissa jotka sisälsivät 12-15% osuuksia. Voima yksinkertaisesti loppuu, ja pieni Dasse teki parhaansa. Nelosvaihteella ei tehnyt mitään, kolmosella jaksoi juuri ja juuri jurnuttaa eteenpäin mutta samalla lämmöt nousivat tappiin. Kakkonen oli liian hidas, ja isompien kierroksien takia lämmöt nousivat vielä nopeammin tappiin. Ei muuta kuin puhallus täysille, kuumalle ja kabiiniin. Hikinen päivä muuttui hieman hikisemmäksi.
Toinen huikea efekti osui kohdalle kun lähdettiin pudottamaan alaspäin. Moottorijarrutus Kirsikassa on karua hommaa, kun laskettiin muutaman kilometrin pituista mäkiosuutta alaspäin. Kakkosvaihteella, yli 4500rpm mittarissa ja vauhti vain kiihtyi. Jäähdyttämättömät levyt pettäisivät saman tein, joten niitä ei oikein voi käyttää muuhun kuin pysähtymiseen. Luotto on kohdallaan Alppien ylitykseen, nämä mäet olivat pieniä.
Samalla touhuumisella ajoimme muutaman pienen ja kivan kylän läpi. Kaikki energia meni auton pitämiseen tiellä, mutta videota on tulossa kunhan saadaan siivottua. Tässä kuitenkin yksi otos joka ei silti millään tavalla anna oikeutta korkeuseroille.
Illaksi pudottelimme Autobahneja pitkin Münchenin lähitienoolle. Huomenna edessä on keskitysleiriä ja prinsessalinnaa. Viittä miljoonaa menevät autot, ja meidän noin 90km/h etenevä karavaani sopivat yllättävän hyvin yhteen kunhan löysimme hyvän ajorytmin. Silti noin 150km baanasiirtymän jälkeen ainakin itsestäni tuntui kuin olisin ajanut pari tuntia täysillä. Sen verran "suuripiirteinen" meidän Cherry on yli satasen vauhdeissa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)