Kahdeksan päivää aikaa, ja vasta nyt huomataan kuinka hemmetisti autoon onkaan tehtävää. Koska olemme vasta kolmekymppisiä niin muistamme vielä kuinka autoja tuunataan, ja tuunaukset piti vielä tehdä ilman mittavia summia rahaa. Tässä siis hyvä ohjeistus kaikille kuinka rakentaa mistä tahansa kiposta äärimmäisen katu-uskottava menopeli noin tunnissa.
Aivan ensimmäisenä pitää muistaa, että kesällä on kuuma ja koska autossasi ei ole ilmastointia niin juoman nauttiminen on äärimmäisen tärkeää. Cherryn isoin suunnitteluvirhe on täydellinen tavaranlaskemistilan puute. Pulloa, juomaa tai kahvikuppia ei saa mihinkään järkevästi. Joten aloitetaan mukinpitimistä.
Kerää ensin kaikki tarvittavat välineet. Itse mukiteline, itseporautuvia ruuveja ja akkuväännin. Voit myös käyttää tavallista meisseliä jos tykkäät hikoilla, tai et omista auton hintaista akkuporaa.
Aloita pistämällä ensimmäinen mukiteline randomiin paikkaan autossa. Voit suunnitella tätä kauankin, mutta sijoitusta miettiessä kannattaa muistaa että radiota pitää pystyä käyttämään, samoin hanskalokeroa ja niin pois päin. Kiinnityspaikan on myös hyvä olla oikeasti jämäkkä. Yksi hyvä tapa testata jämäkkyyttä on lyödä terävä ruuvimeisseli kojelaudasta läpi niin voit hands-freenä porata itseporautuvilla telineen paikoilleen. Työn jälki on näin siistimpää ja tarkempaa.
Kun olet saanut ensimmäisen kiinni itseporautuvilla, niin teet vain saman toiselle, kolmannelle tai kuinka monta niitä ikinä sitten haluatkaan. Muista, että tämän tuning oppaan seuraamisen jälkeen sinulla on luultavasti suorastaan ruuhkaa huikeaan ajopeliisi. Isompi porukka tarvitsee enemmän mukitelineitä, ei ole reilua laittaa kakkoskuskia pitämään juomaansa kädessään.
Ensimmäisen osan, eli mukinpidinten jälkeen, siirrytään vaiheeseen kaksi johon kannattaa ryhtyä vain jos ymmärtää kuinka sähköpalo saadaan sammumaan. Kaiken tuuninkin perustana on aina erilaiset gadgetit ja todellinen Cherrymies on aivan liian kiireinen kytkemään jokaista erikseen. Näin ollen autoon tarvitaan tupakansytyttimiä, reilusti! Eihän sitä ikinä tiedä, voit joutua lataamaan läppäriäsi ja lukemaan diagnostiikkaa moottorinohjauksesta. Tai säätää bensakarttoja kohdalleen kesken ratapäivien. Jos Cherryssäsi ei vielä ole Haltekkia tai Hestekkiä niin aina lataat sitten joululahjaksi saatua puhelinta tai navigaattoria.
Kun sähköä tarvitaan maximaalinen määrä kabiiniin, pitää ensimmäisenä minimoida vastus. Tämä tarkoittaa, että sulakkeet ovat yleensä vain harmina. Ne palavat ja sitten mikään ei toimi. Näin ollen kannattaa jättää moinen kokonaan pois.
Aloitamme sähköjohtojen vetämisellä. Ensimmäinen haaste on päästä läpi ns. tuliseinästä joka erottaa moottorin ja ohjaamon. Onneksi Cherryssä on kätevät kumitatit joista pääsee läpi silkalla väkivallalla. Käytä vaikka samaa ruuvimeisseliä kuin kojelaudan kanssa.
Kun tarpeeksi ahkerasti kairaat reikää läpi niin lopulta voit pujoittaa sinne kaapelin. Kaapelilla ei ole niin väliä, kaiutinkaapeli on ihan ok ja varmaan sisäasennuksissa toimiva MMJ toimii myös. Naapuri kertoi myös RJ45 kaapelin olevan ihan ok, virrankestoltaan kuitenkin selvästi heikompi. Esimerkin tapauksessa käytettiin parillakin kumikerroksella suojattua kaksikarvaista kaapelia. Sitä kun sattui olemaan muutama sata metriä hyllyssä.
Kun kerran hommaan ryhtyy niin kannattaa tökkiä samasta aukosta niin monta piuhaa sisään kuin kokee tarvitsevansa. Tällä kertaa todettiin kaksi riittäväksi. Koska Cherrymiehellä on kiire tekemään muitakin bisneksiä niin ylimääräisetkin johdot voi aika jättää kerälle auton sisään.
Seuraavaksi mennään jo hieman kädentaitoja vaativaan osuuteen. Kaapelit pitää kuoria, jotta ne voidaan kytkeä akkuun. Tähän on olemassa erilaisia työkaluja, mutta kunnon Cherrymies vetää joululahjaksi saadun lapinpuukon saappaanvarresta, ja täräyttää kaapelin pään kahtia jatkotoimia varten. Paina puukkoa reilulla voimalla johtoon ja kiskaise terää mahasi suuntaan.
Koska harva teinituning harrastaja pääsee oikeasti sisätiloihin tekemään yhtään mitään, niin monesti työpöytänä toimii tälläisessä tapauksessa oman auton kurakaari. Jos puukko lipeää niin tuloksena on todennäköisesti syvä naarmu peltiin. Mutta se ei haittaa, naiset tykkää arvista.
Esimerkki kurakaareen lipeävän puukon jäljestä:
Kun olet kuorinut molemmat kaapelit, on aika yhdistää ne teknologialla nimeltään Abiko tai kuten Riihimäellä sanotaan: Apigo. Tästä ei kannata sen suurempaa projektia itselleen tehdä. Laitat kaksi kaapelia tuollaiseen keltaiseen tötteröön, ja survot sen pihdeillä lyttyyn. Lopputuloksena atomien elektronit liikkuvat molemmissa kaapeleissa samaan tahtiin, ja saamme iPhoneen sähköä. Suojaa koko komeus vielä liioitellulla määrällä sähköteippiä jos sellaista löytyy.
Sitten valmistellaan tupakansytyttimet. Osta Motonetista parit jakajat ja tuunaa ne haluamaasi moodiin vaikka peltisaksilla. Toisin sanoen napsauta johdot poikki, ja kuori ne vaikka hampaillasi. Pyörittele piuhat yhteen ja olet luonut kuusipaikkaisen tupakansytyttimen. Väreillä ei sillein ole väliä, johdothan on kaikki mustia. Tai no ehkä juuri sen verran kannattaa nähdä kuitenkin vaivaa, että kytkee molemmat samalla tavalla. Muuten oikosulku on varma, ja sekin vasta silloin kun rätkäytät jonkun laitteen laturiin. Kovat jätkät ei tarvitse kuitenkaan muuta kuin tuuria.
Sähkötöiden loppusilaus alkaa olla käsilllä. Tökkää jakajiin rakentamasi Abikojen toiseen päähän tulipellin läpi vetämäsi johdot. Purista taas apinan raivolla liitin lyttyyn, ja homma on valmis. Voit suojata liittimen ympäristön kutistesukalla tai sähköteipillä jos et luota taitoihisi.
Sitten ei enään tarvita muuta kuin vanhat kunnon itseporautuvat käyttöön. Tykitä muoviset kiinnikkeet sopivaan paikkaan tarpeeksi tiukkaan. Ethän halua, että sytytinkannat ovat irti tai vinossa? Mukana tulleet kaksipuoleiset teipit voit käyttää johonkin enemmän järkevään, vaikka Etelä-valtioiden lipun kiinnittämiseen takaikkunalle.
Vihdoinkin ja noin 15min myöhemmin kaikki sähkötyöt on tehty. Tupakinsytyttimet paikoillaan ja homma toimii. Kannattaa koittaa kuormittaa kyseisiä käikäleitä mahdollisimman paljon. Varsinkin jos aiot ladata samasta paikasta läppäriä, navia, kameroita, puhelimia ja jääkaappia.
Sitten aletaan tuunaamaan Cherryn ulkokuorta. Autoliiton sivujen mukaan, ulkomailla pitää käyttää selkeää tunnistetta josta selviää auton kansallisuus. Katselin aiheeseen liittyviä FIN tarrjoa, mutta ne on kovin tylsiä. Näin ollen piti kehittää jotain coolia, sellaista joka saa jokaisen perässäajajan kuolaamaan ja haluamaan samanlaisen.
Nopeasti se löytyikin. Cherryn Suomi-tunnus:
Ja kun hyvä linja löydettiin niin samallahan sitä laittaa sitten hieman isommat molempiin oviin. Samasta Motonetin säkistä viskattiin vielä sisälle kahdet huomioliivit ja jauhesammutin. Ei voi koskaan tietää kumpia tarvitaan.
Bemaristien suosiossa olevat kromilippa ja musta keskiö todettiin sopivan täydellisesti myös Cherryyn. Siksipä tuunauksen viimeinen viisi minuuttia käytettiin peltivanteiden maalaukseen Mastonin mattamustalla sprayllä. Pahvi väliin ja pullosta maalia vanteeseen. Älä suotta turhia suojaa tai putsaa. Maali on niin halpaa, että voit paikkailla vanteita maalilla aina kun ne esimerkiksi kuraantuu.
Äärimmäinen ero vanteissa näkyy näistä kahdesta kuvasta:
Siinäpä Team Kirsikan tuning vinkit koko Suomen nuorisolle jotka kaipaavat esimerkkiä. Antaa mennä vain, älkää jännittäkö ja muistakaa että samat ohjeet pätevät kaikkiin automerkkeihin. Vaikka sitten siihen isin työsuhde-Volvoon.
Tämä setti maksoi noin 20e, ja vei aikaa 1h 15min. Halvalla menee.
Kahdeksan päivää! Sitten pärähtää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti