Kesä hiki kuuma ja kostea... Armas seattini jonka kanssa yhteinen taival alkoi jo reilu kolme vuotta sitten Suomen turusta. Ostin sen vapun aikoihin koska varkaat tarvitsivat civikkiäni lainaan ja jollain oli töihinkin päästävä. Tuolloin nopeisiin liikeisiin tottuneena selasin nettiauton halpikset osastoa jäätävällä haukansilmäisellä varmuudella. Kappas kolmen sadan pyynnillä katsastamaton seat toledo vuosimallia 92... ja vieläpä raisiossa! Olipa vielä varustettu kaikilla sähköleluilla mitä espanjolat on lisenssillä saaneet "wolkkariinsa" laittaa. (ei nyt ilmastointia kuitenkaan)
Alla oli vielä nämä silloin huippukuntoiset pinnatut ekoturbon nastapallot, käynti oli mitäsattuu ja leima oli lipsahtanut omistajaltaan pitkäksi kun käsijarru ei herkkyydessään ollut pitänyt autoa pihamäessä ja komistus oli valunut ovi auki lyhtypylvääseen. No meikäläistäpä ei pienet pintanaarmut haitanneet ja muistaakseni puolentoistasadan kohdalla lyötiin kättä päälle ja tehtiin paperit.
Katsastuksesta sain seatin läpi vain jarruletkun vaihdolla ja yllättävää kyllä päästötkään käytihäiriöstä huolimatta olleet tarpeeksi pielessä että olisivat hylkyä aiheuttaneet. KAUAN sitä nykimisen aiheuttajaa etsittiinkin, vaihdettiin tulppaa, puolaa, ropattiin alipaineletkuja, ruuttaa ihmeteltiin kunnes vika lopulta löytyi. Kaasuläpän asentotunnistinvastus oli kulunut kaasun alkupään asennon alueelta ja ruisku suhutti suuttimesta maksimaalisen kakkuannoksen aina sopivalla kaasuläpän asennolla vaikka läppä olikin miltei kiinni. Puolenkymmentä ykspisteruiskua läpikäytyäni löysin yhden missä oli liukupinnat siinä kunnossa että sen kehtasi laittaa paikoilleen... ei sillä ettäkö ne ulkoisesti samat osat olisi muutkaan käyneet sijoilleen... saatika että kyseistä "potikkaa" olisi varaosana saanut tuollaiseen 18rp kone-harvinaisuuteen! Nykiminen loppui mutta joku on koneessa lopullisen pielessä kun tyhjäkäyni jäi rallieskortti höpötykseksi. No kovaa ajoo vaan sitten. Ja kaikesta huolimatta kulutuslukemat on siis todella kohtuulliset, kuuden ja kahdeksan litran väliin on tainnut mahtua kaikki sadat kilometrit mitä olen seatillani ajanut. Kaikkiaan taitaa 40 000km yhteistä matkaa olla jo takana!
Kolmekymmentä tuhatta ja pari öljynvaihtoa myöhemmin kesän lopulla jo tamperelaistuneelle seatilleni tapahtui se mitä jokainen seatkuski pelkää... Moottoritie oli kuuma, ajamisen nautinto niin makea kuin ollavoi ja autosta loppu käyminen. Ei STANA... kipuna hukassa! No kaveri haki töihin ja otin jo taas kunnossa olevan luottoratsuni, kasiysi civicin takaisin ajoon. Seatti hinattiin siskolikan pihalle nokialle odottamaan korjaustoimenpiteitä. Sitä se sit viikkokaudet odottikin kunnes sain ostetuksi uuden sytkäboxin, mallia motonet ja hintaa kolmekymppiä! Ei löytynyt kipinää ei... heitin hanskat naulaan ja seat makasi metrin hangessa sitten seuraavan talven, vajosi maaperään ja jarrut jäi jumin, akku kuivi ja muutenkin pieni homemainen tuoksu tuli kuljettajan seuraksi.
No vuosi sitten keväällä kun oli työpäivän jälkeen "joutoaikaa" hinattiin työkaverin kanssa seatti vastoin kaikkea tieliikennelakia, civikillä, lyhyellä narulla ja ilman minkään valtakunnan valoja pitkin poikin tesoman kautta lielahteen ainosataan nippusiteillä takaspoikkaan sidottu varoituskolmio "valona"!
Tarkempiin tutkimuksiin siis. Ei kipinää... hall-anturi uusiksi... taas meni kolmekymppiä... kyllä auton pittäminen on KALLISTA... ei kipinää... sit leikkas kun mittasin uudesta tarvikepuolasta vastusarvon. HEUREKA 1,26... Autodata kun antaa ohjearvoksi 0,8-1,2. Tämä selitti sen että kipinää ei tullut. Uusikaan hall-anturi ei jaksa antaa tarpeeksi käskyä puolalle. Vanha motonetmallin hallihan toimi vuodenpäivät, eli ei se aina paha asia ole että kiinassa osansa teettävät. Romukopasta sitten löysin vanhan ruiskumatun puolan... taisi olla Maccen mustasta romukasasta alunperin peräisin kun jotain paskaa yritin sillä joskus aiemmin käynnistellä! Ja niin alkoi seat taas höpöttämään tutulla vaappuvalla tyylillään. Hiukan ajoa, leima lappuun ja baanalle taas. Nyt oli jo katti viimeisillään ja päästölappua varten piti tehdä vartti viidessätonnissa töitä että meni rajoihin.
Siitä asti tähän kevääseen seatti tuli moitteettomasti parin sadan kilon työkalut peräluukussa aina minne sitä kuskinpaikalta käskettiin. Latauksen merkkivalon toiminta oli sit päässyt jossain vaihessa lopumaan ja tänä keväänä sitten ihmeteltiin kun virta loppuu kokoajan. No sehän ei ladannut lainkaan. Taas seisahtui seatti ja nyt sain työkaverilta nopeammin selkeästi uudemman vm. 93 mazdan tilalle kuin seattiin uuden laturin. Vanha kun oli mennyt siihen kuntoon että hiilet oli uponneet liukurenkaisiin viisi milliä. Ja ei kuulu tapoihin ostaa tilalle uutta autonhintaista laturia. Niinpä romikselta löytyi vaihtolaturi. Se hiilennysineen kiinni ja taas kukkuu. Nyt mietityttääkin jaksaako ne nysät koko reissua vai pitääkö taas kolmekymppinen sijoittaa. btw. aiemmin mainittu käytetty laturi oli jo 40€ eli on näitä kymppejä pitänyt tähän hakata tasaiseen tahtiin... noin kymmenen ekua per ajettu kuukausi. Ihan sopivasti siis.
No sit tähän päivään. Viimeviikolla tein sen mitä olin pari kuukautta ajatellut. Autohan oli seisonnassa ja mazdan ostamisesta ja parista kaverille lainatusta viikosta alkaen, joten aikaa olis kyllä ollut! Onneksi sain sentään leimaamisen hoidettua ennen seisontaan laittoa! Nyt jos koska oli päästölappu tiukassa. pihalta löytyneet katinpalaset vasikoi että heikoilla mennään jo. No kierroskikkailua ja kivasti mitattiin taas (miltei) kelvollisia arvoja.
Sitten taas pari kuukautta pihalla ja rysäytin seattini käyntiin... tai ainakin yritin. No akkuhan siitä oli kuiva... hieman apuvirtaa ja siitä se lähti sen kummemmin miettimättä. Tienoo täyttyi sinimustasta savusta ja tuprutus jatkui vielä seuraavan kymmenen minuuttia. On kai vähän renkulat ja kumet koneesta vähän jumissa. Se ei tahtia haittaa... autohan suorastaan huutaa pääsyä baanalle! Vettä tihkuu termarikotelosta mutta uutta en hanki vaikka muovinen onkin. Ennemmin tungen järjestelmään sementtiä ja kananmunia. Jälkimmäinen on korjauksena kiva ellei lämppärin kenno ala valskaamaan. Sit autossa haisee muukin kuin hiki ja rekkamiehenpastillit. Ja tässä autossa hiki tulee... lämmintä tulee kokoajan... ei täysillä mutta kai se lämppärinventtiili päästää välistä sen verran kokoajan että hytissä tarkenee!
Eturenkaista tein jo kesäversiot... takarenkaista tulee kunhan kämmenpohjan rakko paranee.
Varustelu alkaa ja jatkuu.... kattotelineet tarttis jostain keksiä mutta hitsaan vinkkelit kattoon kiinni jos ei jotain sopivia löydy. Ja ei varmaan löydy, seatissa kun on jotkut merkkikohtaiset viisaat laitteet vaatimuksena kattolistoista löytyvien luukkujen perusteella. Pitäähän ne paris-dakar keissit ja pari varapalloa saada katolle oikein roadtriphengessä!
Näin se homma siis etenee... heinäkuuta odotellessa... !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti