Oli kylmä ja myrskyinen yö...

Uskomatonta mutta totta. Kaikki autot ovat edelleen ehjänä, myös Fiiat ja molemmat Citikat. Ensimmäinen yö saksan puolella meni melkoisen mallikkaasti, suurin osa päätti myöhään illalla jäädä leirintäalueen ulkopuolelle ja osa meistä lähti hakemaan lakanoilla varustettua majapaikkaa. Sellaisia löydettiinkin neljälle kahdeksasta, hintaa noin 40e per petipaikka. Loput sängyt maksoivat enemmän, ja todettiin liian kalliiksi. Luultavasti tuo tulee olemaan aika lähelle sitä keskihintaa mitä voimme majoitukselta odottaa. Pienen neuvottelun jälkeen Reinikaiset ja Sorsanpojat ottivat petipaikat.

Team Kirsikka ja Micra eli Leppis jengi palasi muiden joukkoon leirintäalueen eteen. Penkit nurin ja makuupussiin, uni tuli melkein heti. No parempiakin paikkoja nukkumiseen toki on, joten uni oli sopivan katkonaista. Tuuli koveni aika nopeasti merellisiin mittoihin, ja sade paiskasi kattoa. Itse olin jo illalla kuulevinani vaimean ukkosen jossain, mutta en jaksanut edes mainita asiasta. About kolmelta yöllä, ehkä juuri siihen pimeimpään aikaan heräsimme melko spektaakkelimaiseen jyrähdykseen. Ukonilma oli suoraan päällämme, välke ja pauke oli ajoittain melkoisen hienoa kuunneltavaa. Tomi nappasi videokameran, ja otti pikahaastattelun fiiliksistä. En edes muista mitä sanoin, mutta koitetaan purkaa se Youtubeen kunhan päästään kaistan ääreen. Ukkosmyrskyssä oli sopivan viileä koisia. Aamu oli huikea. Leirintäalueen yövartija oli käynyt illalla sanomassa, että näin ei saa tehdä, mutta jos häivytte ennen aamuseiskaa niin kaikki okei.

Porukka sai kuitenkin sovittua suihkukäynnit rahaa vastaan niille ketkä sellaisen halusivat. Molemmat Citikat, Cherry ja Micra ottivat juoksumajoituksen, ja hävisimme paikalta ennen aamuseitsemää. Suunnistimme kylään nimeltään Heiligenhafen, ja löysimme symppiksen leipomokahvilan jossa vedimme melkoisen maittavan aamupalan hintaan 4,70€. Ei huono. Sen jälkeen porukka kasaan. Olimme hieman levinneet porukkana, joten otimme kiintopisteeksi ykköstien joka suuntaa Lybeckiin. Ensimmäin treffipaikka meni
täysin ohi leirintäalueelle jääneeltä suihkuporukalta, ja toinen yritys sitten onnistuikin vasta Lybeckissä. Lidlin pihalla oli hyvä treffata, saatiin samalla energiajuomia ja muita varusteita reissulle. Jengi jälleen koossa. Seuraavaksi naviin täpättiin Bormio, eli Stelvio Pass. Siihen päälle vielä optio "Vältä moottoriteitä". Tom Tomin XL laski reittiä yli 20 minuuttia yli 3 miljoonasta vaihtoehdosta.

Matka Saksan läpi alkoi nyt.

Pakollinen "Titanic" tuulilasiin.

Team Shitikka järjesti taukojumpan, Team Spiido lähti mukaan.

Hämärä leiri Camping alueen edessä.

Aamiaispaikka pienessä kylässä. Aivan päällikkö.