Päivä 2 ja jotain erikoistakin

Tänään lähdettiin jatkamaan Puttgardenista kohti etelää. Aamiaisen jälkeen lähdettiin paikantamaan porukkaa joka oli aamun tohinoissa jakautunut kolmeen ryhmään. Me (Kirsikka, Leppis, Citikat) olimme mielestämme ensimmäisinä sopivalla treffipaikalla valtatie 1:n varressa sijaitsevalla huoltoasemalla ja sinne saapui tovin vartoilun jälkeen myös Reinikaiset ja Sorsanpoika saapuivat paikalle. Hetkeä myöhemmin kuulimme että Kuuppa, Istuin ja Tempra olivat heilauttaneet jo paikasta ohi, ja treffasimme heidät hetkeä myöhemmin Lyypekin laitamilla.

Matkaa päätettiin lähteä taittamaan moottoriteitä vältellen nähdäksemme enemmän maisemia ja muutenkin ettei koko Saksan läpikulkumatka olisi pelkkää moottoritiellä huudattamista. Tämä tarkoitti pikkuruisten kylien läpi suhailua joka oli elämyksellinen vaihtoehto, joskin kylät alkoivat äkkiä muistuttaa toisiaan. Yksi vastaantullut siltatyömaa sekoitti reittisuunnitelmamme (ja jopa navigaattorimme) sen verran reilusti että huomasimme yhtäkkiä ajaneemme noin sata kilometriä suoraan kohti itää. Itä-Saksan aikaiset maisemat tuli nekin puolivahingossa tutuiksi nekin, eivät ole ainakaan asvalttityön mestareita olleet kun tiet olivat paikoin sangen muhkuraisia. Siitä sitten lähdettiin korjaamaan suuntimaa vahvasti etelän ja sopivasti lännen suuntaan.

Magdeburgiin oltiin suuntaamalla sillä ajatuksella että jos matka sujuu jouheasti niin ehkä voisi vielä eteenpäinkin mennä ennen iltaa, mutta... Sorsanpojan oikea takanavan laakeri alkoi metelöidä vajaa sata kilometriä ennen Magdeburgia ja äityi niin pahaksi että päädyttiin pysähtymään sivutielle tutkimaan tilannetta. Tuomio oli julma: laakeri on aivan morjes eikä sillä sovi normaalia matkanopeutta jatkaa. Nopean neuvonpidon tuloksena lähdimme kartturivuoroaan viettäneen Peten keralla ajamaan vauhdilla kohti Magdeburgia jossa arveltiin löytyvän tarvikeliike joka olisi illan puolella auki. Matkalla tuonne Kirsikka ilmoitti ensimmäisestä oireestaan, moottoritien liityntäkaistaa kiihdyttäessä autosta hävisi sähköt ja vauhti tietenkin alkoi hiipumaan. Viime hetkellä ennen moottoritien varteen pysähtymistä virrat kuitenkin palasi ja matka jatkui. Lienee paikallaan tarkistaa akkukaapelien kiinnitykset ja muu vastaava.

Etsinnät olivat pitkälliset ja tuskaiset, sitä hankaloitti kohdalle osunut rankkasade sekä tietyömaa joka seisahdutti liikkeemme jolloin Kirsika alkoi nostaa lämpöjä. Joko tuulettimen voima ei riittänyt näissä olosuhteissa tai sitten silläkin suunnalla alkaa vikaa olemaan. Ei muuta kuin ikkunat auki ja lämmöt täysille, ja vihdoin lämpömittari alkoi talttumaan.

Olimme jo luopuneet toivosta kunnes kävimme vielä yhden liikkeen pihassa kääntymässä jonka olimme aikaisemmin huomanneet mutta jonne ei päässyt silloin kääntymään. Hittolainen, sehän on vielä kymmenen minuuttia auki! (kello tuolloin 18:50) Ei muutakuin sisään ja tovia myöhemmin kaksi hymyilevää suomalaista seikkailijaa kävelee hymyillen ovesta ulos, kädessään tarvitut laakerit: Tehtävä suoritettu.

Etsinnän aikana muutkaan eivät olleet olleet toimettomina vaan saimme kuulla että muut olivat järjestäneet kaikille majoituksen tulevalle yölle, eikä lainkaan hassumman sellaisen: Cherryssä nukutun myrsky-yön päälle hotellin lakanat olivat mitä suurin palkinto. Melko halvallakin päästiin. :) Nyt suihkuun ja unten maille, jatketaan huomenna.

-Tomi-