Stelvio Pass omin sanoin

Huonot yhteydet ovat kiusanneet blogaamista. Ainut naputtelija onkin ollut Tomi joka veivaa sikahintaisella mobiilidatalla like never before. Harmi kun ei saatu ketään operaattoria sponssiksi, olisi ollut etusivun paikka blogissa jossa käy 2000-3000 vierailijaa päivässä. :)

Tämä päivä oli luultavasti reissun The Päivä. Kaikki alkoi jo eilisestä kun otimme nakin majoituksen hankinnasta. Samalla muut jäivät katselemaan Ludvic II:sen prisenssalinnaa, joka on kuulemma toiminut itse Prinsessa Ruususen linnan mallina. Paineltiin kuuden auton voimin etukäteen kylään nimeltään Nassereith, matkalla sinne me törmäsimme mahtavaan episodiin jossa joku itävaltalainen ja saksalainen selvitti välejään kirveen avulla. Ilmeisesti riitaisa tilanne oli alkanut jo aikaisemmin jostain muusta. Homma tallentui GoPro kameralla jollakin tavalla. Juuri nyt ei pysty sitä laittamaan internettiin, joten laitetaan pieni screenshot.

Kun pääsimme kylälle. Nappasimme ensin majapaikat leiriläisille, sitten pyysimme leirintäalueen respaa soittamaan johonkin hyvään paikkaan, ja hoitamaan majoitukset lopuille kahdeksalle. Näin hän myös teki. Saksaan verrattuna Itävalta on upea maa! Ensinnäkin ihmiset puhuvat kohtuullista englantia, ja vieraanvaraisuus on mahtavaa. Hintakaan ei hotellitason majoituksissa ainakaan kesällä päätä huimaa, 30e/naama aamupalalla. Isompi yllätys olikin illallinen ja ennen kaikkea sen hinta. 10e hinnalla vedimme neljän ruokalajin illallisen. Oikeasti kyse oli varmaan siitä, että halusivat ylitse jääneistä ruokatarvikkeista eroon mutta se ei meitä haitannut. Itseasiassa oluttakin meni kolme stobea ennen kuin saatiin edes kamat huoneeseen. Siksi haluankin suositella mainiota Landhotel Seblick hotlaa. Jos tiputtelette alas Nasse-sedän kylään niin menkää sinne.

Aamusta se mahtavuus sitten alkoi. Ensin kokoonnuttiin totuttuun tapaan huoltoasemalle, tankit täyteen ja baanalle. Kohteena Stelvion kylä, siellä pieni tauko ja sitten kuuluisan pätkän kimppuun. Stelvion kylä ei ollut lainkaan sellainen turistirysä millaiseksi olin sen ensin kuvitellut. Käytiin symppiksessä pikkuhotlassa vetämässä Cappucinot, revimme Cherrystä etuvalojen pesimet irti koska niistä saatu T-haara tarvittiin Saab 96:sen kaasariletkujen yhdistelyyn. Kylässä ei myöskään ollut bensa-asemaa, joten samaan Sabaan piti myös tankata kaikkien varakannut. Seattiin vaihdettiin tulpat, ja Micran todettiin puhaltavan öljyt vesien sekaan. Myös Poliisi-Saba kärsi kytkinongelmista. Alkaa reissu tehdä taikojaan. Cherryyn laitettiin jo aikaisemmin paikallista ysikasia, sekä loraus boosteria millä tulee heittäen muutama hevosvoima lisää. 

Itse tie alkoi aika kesysti, mutta ensimmäisen neulansilmän jälkeen nousu vastasi mitä tahansa parkkihallin ramppia. Ainut ero oli, että se ramppi kesti seuraavat 13km tai jotain sellaista. Nousun aikana käytettiin ensin kakkos- ja kolmosvaihteita. Mitä ylemmäksi mentiin sen rankemmaksi nousu autolle kävi. Ohutta ilmaa tarvitaan koneeseen enemmän, ja Cherry huohotti siinä missä sen kyydissä ollut tiimikin. Loppupuolella jouduttiin käyttämään jo ykkös- tai kakkosvaihdetta. Auto oli täysin puutunut, mutta lämpöongelmia ei ollut. Kaikki toimi hienosti. Korkeuserot olivat järjettömiä, nousimme pitkälti toista kilometriä ja se näkyi myös maisemissa.

Ryhmäkuvia odotellessa. Koko Scrapyard tiimi parkkeerasi kielekkeelle ottamaan kuvia. Itse juoksin henkihieverissä vuoren rinnettä ylös ottamaan setupista kuvia. Aika paljon sai kauhoa ilmaa suuhun ennen kuin normaali hengitysrytmi palautui.

Stelvio Passissa söimme ihan paskat Wienin leikkeet, ostimme ylihintaiset T-paidat ja jutskailimme muiden motoristien kanssa. Samaan aikaan paikalle pyyhälti myös joku Europe Tour porukka, jossa jotkut vähäosaiset oli liikkeellä hieman eri kalustolla, mutta kiertävät silti samat maat. Valitettavasti emme päässet heidän kanssa jutulle. Nissan GT-R bongattu Stelvio Passilta.

Alaspäin laskeminen kohti Bormioa oli, jos edes mahdollista, vieläkin upeampi. Tiet olivat tasaisempia, mutta samalla myös leveämpiä ja vähemmän kaiteita. Maisemat oli upeita myös toisella puolella. Päätin hiljaa mielessäni, että joskus tulen tänne uudestaan ja mahdollisimman tykillä autolla. Pitää varmaan kaivaa jostain kilvet TimeAttack GT-R:ään. Paluumatka kärisytti oikein kunnolla muutaman auton jarruja, ja Poliisi Saabbi lopulta keitti tyhjäkäynnillä kuvauspaikassa. Flektin ohjaus oli pettänyt.

Tie ja miljöö veti ison miehen täysin sanattomaksi. Ei tätä paikkaa voi kuvata millään muulla sanalla kuin ainutlaatuinen. Huipulta soitin ensimmäisenä tulevalle vaimolleni, sitten äitille. Ehkä se äänestä sinne kotisuomeen jotenkin välittyi, mutta ei tätä paikkaa voi käsittää jos ei itse ole käynyt.

Kiitos ja kuitti. 

-Pete- 

PS. http://www.uusifuengirola.fi/epaper/832029050225232/ päästiin lehtiin :)